Arkkukauppa

Vilkaisin tässä yhtenä aamuna erään uuden liikkeen näyteikkunaa ohimennen. Mittatilausarkkuja - luki ikkunassa isolla. Jaaha, jaaha, että arkkuja oikein mittatilaustyönä, sehän on varmaan ihan kätevää... Mitä sitä nyt pikkuruista vainajaa turhan isoon arkkuun... Mutta samalla vähän kummastelin kun liiketilassa näkyi vain mallinuken alaosia, joilla oli housut jalassa. Seisoivat rivissä seinän vieressä. Aika erikoinen sisustus arkkuliikkeessä. Jotain modernia ilmettä hakevat. Vilkaisin vielä olan yli taakseni; hitsi, ei oo totta... mutta tietenki; farkkumaailmahan se oli. Krhm.

Lumettomia juttuja

Kuulemma Suomessa on ollu rautakauden lopulla ainakin parinsadan vuoden mittainen jakso, kun ei ole satanu lunta ollenkaan. Enpä olis tykänny niitten talvista. Huh olkoon. Mutta se on vaikuttanu myös turkiseläimiin sen verran, että ajatus turkiskansasta on hiukan liioiteltua. Tanskassa orava ei nykyäänkään vaihda turkkia talveksi. Mitä sitä nyt lämpimässä sellasta touhottaa. Hauska kuvitella millasia meikäläiset turkiseläimet on tuhat vuotta sitten ollu. Luiroja takkulaisia? Vai hienonhienoja silkkiturkkeja?

Ovia uusiin näkymiin

Ihmettelin eilen yhtä kummallista hakaa, joka tuntui olevan ihan nurinkurisesti taottu. Kyseessä oli vanha esine, sellainen tuhatvuotinen karkeasti arvellen. Pähkäilin ja pohdiskelin. Mielessä käväisi häivähdys, että jos se kuitenkin olisi avain, mutta varren muoto oli liian puikula vääntämistä varten. Kunnes kotona yhteispohdinnalla idealamppu alkoi hehkua, syttyäkseen sitten kirkkaaksi kuin supernova!

Mikäpä muukaan! Aivan oppikirjamallinen putkilukon avain! Sitähän ei väännetä vaan avain työnnetään lukkoon, jolloin lukon haitat aukeavat. Löysin netistä lähes identtisen avaimen kuviakin. Voi että sitä voi joskus pöljäillä ja toljailla ennekuin lamppu edes hehkuu...

Kyllä nyt on taas rummutettu tätä asiaa kuulkaa koko päivän! Ja suitsutettu. Ja niitä henkseleitäkin taas paukuteltu. Ihmekös tuo, kun en meinannu saada untakaan illalla, tätä asiaa mielessäni hehkutellessa!

Tämähän meinaa sitä, että tuhat vuotta sitten niillä lukon omistajilla on ollut jotain niin arvokasta, että se on pitänyt säilöä lukon taakse. Luultavasti joku arkku. Ja taas lähti mielikuvitus lentoon!

Tuleekoha se uni tänäkään iltana kovin äkisti...

Keskustan sisäpihat

En varmaan koskaan väsy ihailemaan kaupunkiemme vanhoja rakennuksia, etenkin salamyhkäisiä sisäpihoja...

Salille

Mistähän sais repästyä iteelleen sen verran energiaa että menis taas salille?

On niiiin plösö olo!

Raskassoutuista?

Hiukan raskassoutuista on ainakin liian märkänä syksynä.

Mutta on kuitenkin airot tallella, eikä kaikesta päätellen pohjatappikaan ole hukassa, vai oisko tuossa vaan niin matalaa... No, osittain pinnalla kuitenkin!

Uudet kujeet!

Tässä jatkuu Kesakko-Thildan blogi uudessa muodossa!

Vanha blogi tuli tiensä päähän, mutta uusi jatkaa samaan malliin.

Tervetuloa!