Keskikesää

 

Viime juhannuksena oltiin myös järvellä, mutta se oli hirvein juhannus ikinä! Ite tiesin, että mulla on jotain pielessä ja olin huolesta pinkeenä ja sitten mun sisko joutu sairaalaan ja oli elämän ja kuoleman rajoilla jonkin aikaa. Olin koko juhannuksen huolissani ja peloissani, enkä pystynyt keskittymään mihinkään. (Juhannuksen jälkeisenä keskiviikkona sainkin sitten syöpädiagnoosin.) No loppujen lopuks me molemmat selvittiin ja nyt oli aivan erilainen juhannus; nautin kaikesta olemisesta, vaikka lämpötila olikin historiallisen surkea koko juhannusaaton. Alkupäivän mittari näytti 14 astetta, iltapäivällä jonkin aikaa sentään 17, mutta sitten illalla vain 12 ja kova tuuli oli lämpötilan kaverina koko ajan. Veneaamupalat on mun lemppareita ja veneessä lukeminen on toinen ihana juttu. Välillä ollaan ankkurissa, välillä liikutaan verkkaisesti eteenpäin. Hyttyset on ainoa iki-inhokki, joita ei silti ihme kyllä viime yönä ollut ainoatakaan!

Koleeta kyytiä

Jotenkin tämä elämä on mennyt nyt aika koleeksi. Monelta suunnalta (niin yksityisesti kuin yleisestikin) on nyt surkeita uutisia. Ei jaksais kyllä yhtään…

Pakko pitää yllä kuitenkin toivonkipinää, muuten missään ei ole enää mitään mieltä.

 

Kesän viimeisiä veneretkiä

Taas suunnitelmiin iso muutos, kiitos koronan. Mutta oikeastaan parempaan päin! Lähdimme eilen illalla veneilemään. Eipä tänä kesänä veneretkiä taida enää monta olla tiedossa. Päädyimme tänään puolilta päivin pikkukaupungin venesatamaan ja väljäähän täällä on, todellakin, tähän aikaan vuodesta. Satamaravintolassa pippuripihvit. Aurinko paistaa, fiilis on rauhallinen ja kaikki on oikein jees.

 

Päijännepäivä

Olemme päättäneet tänä kesänä käyttää kaikki vapaat viikonloput veneilyyn ja niin nytkin! Eilen illalla laskimme veneen vesille Padasjoelta, olimme yötä läheisen saaren edustalla, ja aamulla nukuimme pitkään. Tänään sitten ajoimme Pulkkilanharjun kautta Kalkkisten kanavaan ja siitä Heinolan ohitse aina Vuolenkoskelle saakka, jossa kiinnityimme vierasvenesatamaan ja kipaisimme kylään.

Täytyy sanoa, että Heinola vaikuttaa tosi hyvältä kaupungilta näin veneilijänkin silmin. Tällä kertaa emme kuitenkaan poikenneet maihin, vaikka houkuttelevalta se kyllä näytti. Introverttiveneilyähän me lähinnä harrastamme. Eväät mukana ankkuroidumme johonkin mukavaan pienen saaren rantaan, uimme ja vietämme rauhallista iltaa, kunnes kömmimme nukkumaan. Ohjelmaa ei tarvitse olla. Elämä on mallillaan!

 

 

Zen

Tämä on zen jos mikä.

 

Helteestä selviytyy parhaiten järvellä

Sukurasitteena olen saanut epämääräisen huonot sydän- ja verisuonigeenit. Se tarkoittaa esimerkiksi olematonta helteensietoa. Iän myötä sopivan lämpötilan raja laskee alemmas. Muistan ”aina” haaveilleeni tosi kovista helteistä ja kun niitä +30 asteen tienoilla olevia kesiä sitten jossain vaiheessa alkoi tulla, olinkin aivan vetämätön. Koetin vain selviytyä iltaan saakka. Ei puhettakaan, että jotain olisi voinut tehdä! Tuskin jaksoin hengittää.

Parina viime vuotena olemme ryhtyneet veneilemään ja viettämään kokonaisia viikonloppuja veneellä. Vaikka hyttysongelma onkin veneessä iltaisin ja öisin usein melkoinen, niin veneestä pääsee sentään viilentymään veteen monta kertaa päivässä. Ilmavirta, varjostava katos, hellehattu, aurinkovoiteet, viilennysgeelit; niistä on tullut vakiovarusteita.

 

Huh hellettä!

Veneilimme Näsijärvellä koko viikonlopun. En voi kuvitella mitään muuta paikkaa, jossa olisin kestänyt tämän viikonlopun helteen, kuin vene ja järvi! Täytyy sanoa, että viimeksi olen kekkaloinut bikineissä teini-iässä (ja siitä on KAUAN!), enkä ole lapsuuden jälkeen uinut näin paljon yhden päivän aikana, kuin uin nyt lauantaina. Veden lämpötila oli isolla selällä, jossa syvyyttä oli yli 50 metriä, 29.2 astetta!

Kävimme myös kahdessa rantaravintolassa syömässä makoisat hampurilaiset, rantauduimme muutamiin saariin ja söimme maailman parasta jäätelöä; Minettiä nimittäin! Ryhdyin myös lukemaan "Kuutamolla"-pokkaria, jonka ostin kirppikseltä hiljattain. Pidän kyseisestä elokuvasta ja luulen, että kirja on vielä parempi.

Kotiuduttuamme täällä oli odottamassa 31-asteiset huoneet...

Tampereella tulvii

Enpä ole koskaan nähnyt vastaavaa tulvaa Tampereella!

Kävelin sata metriä ja kastuin likomäräksi. Poikkesin rappusyvennykseen ottamaan kengät jalasta, jatkaen matkaa paljain varpain. Tietä ylittäessä piti varoa, ettei vuolas virta vie mukanaan.

Kyllä kaiken jälkeen maistui lämmin sauna ja kuuma tee!

Yllytän seikkailuun!

Olen palannut matkalta,

jossa tapasin kaksikin ihastuttavaa uutta sukulaista,

ostin uuden laukun sekä Sjödenin neuleen,

herkuttelin chili-suklaakakulla kahvilassa,

imeydyin sieluani myöten kultakauden tauluihin,

söin thairuokaa naama hiessä,

vaklasin jugendtalon rapun tunnelmia,

ajelin ratikalla sinnetänne,

jauhoin rootbeer-purkkaa

ja seikkailin silmät viiruina!

Kuvissa eräs maalaisempi seikkailu viime keväältä.

Jokaisen ihmisen pitäis seikkailla vähintään kerran kuussa.

Tutkimusmatkailla arjessa ja elämässä.

Mielellään vaikka pikkasen joka päivä.

Kertokaa mulle seikkailuistanne!

 

Raskassoutuista?

Hiukan raskassoutuista on ainakin liian märkänä syksynä.

Mutta on kuitenkin airot tallella, eikä kaikesta päätellen pohjatappikaan ole hukassa, vai oisko tuossa vaan niin matalaa... No, osittain pinnalla kuitenkin!