Kaupan kassalla aina sama keskustelu!

Voi kun ne kassaneidit aina jaksaa.

Jos ostat jogurttia, kysytään: "pannaanko pikkupussiin ettei hajoa?"

No EI. Jos kansi hajoaa ruokakassissa, se on huonon pakkaajan merkki.

Ne purkit laitetaan päällimmäiseksi, niin Ei hajoa, ei.

Jos ostat lankakerän: "pannaan pikkupussiin, ettei lanka mene hihnan väliin"

-se oli toteamus, ei edes kohtelias kysymys.

Jäätelöt halutaan laittaa pikkupussiin.

Samoin laatikkoruoat.

Pääsiäismunat.

Jamitävielä.

Kun ne tietäis minkä verenpaineenkohotuksen ne sillä saa aikaan!

Mää inhoon muovia niin sydämeni pohjasta,

että vihaan sitä lisämuovin tyrkyttämistä.

Mutta voimattomin olo tuli Englannissa.

Kun oltiin Tescossa, paikallisessa ruokakaupassa,

meille saatettiin laittaa valmiiksi 3 isoa muovipussia päällekkäin!

Arvatkaa mitkä sydärit siitä sain!

Suunnattomasti ihastuttava aurinko!

Jotenkin sen auringon vaan aina ottaa itsestään selvänä.

Nyt kun viikkokausiin ei oo oikein paistanu,

pienikin vieno kajastus tuntuu piristävältä!

Kuvissa on yhteensä kolme ovea, mutta tuo vasemmanpuolimmaisin

on kyllä ylivoimasesti mieltä kiehtovin!

Salainen ovi ruokakomeroon?

Sen siitä saa

kun on niin paljon tavaraa!

Eilen nimittäin meni hermo, kun koetin ettiä parsinsientä.

Käänsin käsityötarpeet ylösalasin moneen kertaan,

kurkin viereiseen laatikostoon kolmasti,

juoksentelin kahteenkin kertaan kellarin työhuoneeseen,

menin yläkertaan penkoon yöpöydänlaatikkoo,

lopulta näytin niin vihaselta,

että mieskin osallistui kaappeihin kurkisteluun.

Ei löytyny.

Vaikka se oli just tammikuun lopussa käytössä.

Vaikka kurkistin astiakkaappiinkin,

kun kuvittelin laittaneeni sen johonkin purkkiin kuin kukan.

Mun sulonen visakoivuinen vanha parsinsieni!

Ei löytyny.

Parsin sitten ilman sitä.

Ja jupisin.

Ikinä enää parsi sukkia.

Enkä osta ihania koirankarvasukkia.

Tai Virolaisia kuviosukkia.

Kun ne kumminki menee rikki lopulta,

eikä oo parsinsientä,

jotta vois parsia.

Tästälähin ostan vaan tekokuitusukkia,

ja tepastelen niillä ällöillä aina!

Naurattaa mua vähän

se sukupuun rönsyily.

Kuka tilaa multa sukututkimuksen?

Ties mitä mää löydän!

 

Kiipeemistä

Kaikki tutuu olevan ponnistelun takana,

mutta kyllä tää tästä.

Ai niin; eilen sen verran jaksoin kurkata konetta,

 että katoin yhtä sukuhaaraa eteenpäin.

Sieltäpä se varsinainen yllätys tupsahtikin!

Itse Gallen-Kallelahan se siellä luurailee.

Ihan uskomatonta!

Ei nyt siis ihan lähellä kuitenkaan.

Että meidän geenit ei oo samat.

Huvittaa se silti! :)

Päähän sattuu

Kaks asiaa;

Tää blogger ei taaskaan toimi niinkuin pitäis

(tällä kertaa en voi julkaista luonnoksissa olevia kuvia),

vaan ohjelma antaa jonkun virhekoodin ja kehottaa ilmottamaan blogger-tukeen,

jotta he voivat viipymättä korjata vian.

No mää en ainakaan oo bongannu mistään sellasta tukea.

Eikä googlettaminenkaan auttanut. Ei millään jaksais.

Toinen:

Oon onnistunu taas hankkiutuun kipeeksi.

Suunnitelmissa oli tutkia sukua tiiviisti tässä pari päivää,

mutta ei löydy energiaa. Päähän sattuu ja kuume sahaa.

Mutta en mää ny ihan maatani oo vielä myyny.

Kunnat ja kaupungit

Taas otsikoissa kuntien vähentäminen!

Eikös olis mukava kun Suomessa olis vaan yksi kaupunki;

Eteläsuomi, isona mölttinä?

Muu maa olis maalaiskuntaa.

Siinä ei paljon olis vähennettävää.

 

Siinä hilkulla

Kattelin juuri Puhdistus-elokuvan.

Hyvä ja syvästi vaikuttava.

Oli ihan siinä hilkulla, ettei jouduttu samaan liemeen aikoinaan.

Välillä pistää miettimään, ettei sitä koskaan tulevaisuudestakaan tiedä.

Joillekin vaan ei mitkään rajat riitä, pitää pursuta muitten alueelle,

muitten elämään, yhä uudestaan ja uudestaan.

Turhauttavaa ja raivostuttavaa.

Tartu Puikkoihin!

Nyt on kyllä sellanen olo, että on kunnolla tartuttu puikkoihin

ja tuloksia ropisee koko ajan!

Alkuviikosta sain Matildan sisarenpojasta uusia tietoja.

Hänen vaimonsa nimi ja syntymäaika oli täysin uutta.

Nämä tiedot siis virkatodistuksesta.

Kaupunginarkiston Poliisin osoiterekisteristä selvisi heidän tyttärensä nimi ja syntymäaika.

Siis isoisäni pikkuserkku.

Kotona googlettelemalla löytyi pikkuserkun perhetietoja.

Googlettelemalla sain hänen tyttärensä sähköpostiosoitteen.

Tartuin taas puikkoihin ja laitoin eilen meiliä tälle äitini kolmannelle serkulle.

Enkä edes ollut varma onko kyseessä oikea henkilö.

Tänään puhelin soi ja tämä kolmas serkku soitti!

Hän oli vähintään yhtä vaikuttunut kuin minä;

hän oli nimittäin aina pohtinut isoisänsä tarinaa, josta ei tiennyt juuri mitään.

Ja nyt minä voin kertoa hänelle vaikka mitä!

Tämä on parasta tässä tutkimisessa;

voida antaa jollekulle tietoa, jota hän on koko ikänsä kaivannut.

Huh huh.

 

Lisäksi olin tänään ihanassa kyläpaikassa sukulaisen luona,

jossa näin Matildasta kuvan, jota en ole koskaan ennen nähnyt!

Pitelin kädessäni korua, jonka Matilda on saanut lahjaksi kartanosta, jossa hänet kasvatettiin.

Kannustan kaikkia suvusta kiinnostuneita tarttumaan puikkoihin, silloin kun tietoa on vielä mahdollista saada. Salapoliisin työtä tämä on, mutta NIIIIN palkitsevaa!

Minulta saa tarvittaessa vinkkejä.

P.S. Matilda on lempiesi-äitini, isoisäni isoäiti.

Rouva Ruoste

Yllättävissä ja hassuissa paikoissa voi törmätä taiteeseen

 tai sattumaan jonka voi kokea taiteena.

Tämä rva Ruoste löytyi Turusta laivojen likeltä.

Pikainen kääntyminen kotona

Ja taas uusi pakkaaminen.

Lähen pääkaupungin humuun vähän sukuloimaan,

ja tavallaan työmatkalle samalla.

Toivottavasti ei ole niin paljo pakkasta, että ei tarkene kuvata.

Jugend on niin kiehtovaa että kameraa ei voi jättää kotiin!

Kolme pientä

Löysin viime talvena suloisen, pienen, punamullatulla puuaidalla reunustetun hautausmaan,

jossa on sijainnut pikkuruinen kirkkokin joskus.

En tiedä mikä näissä hautausmaissa viehättää yhä uudelleen,

mutta ehkä se on se rikkumaton historian havina.

Ne sadat tarinat jotka vilisevät ilmassa.

Kaunis alakuloisuus ja rauha.

 

Läpi vaikka harmaan...

...puun!

Eilen sain yllättäviä uusia tietoja sukupuuhun!

Löysin Matildalle uuden pikkusiskon,

soittamalla Hietaniemen hautausmaan toimistoon.

Heillä on sellainen hieno palvelu "etsitkö hautaa - soita!"

Lisäksi he näkevät tietokannasta heti, onko joku haudattu sinne,

vaikka hauta olisi uudelleen käytössä eri suvulla.

Löysin myös yhden kuolinajan ihan vaan digitaalisesta

lehtiarkistosta henkilön nimi hakusanana.
Tässä salapoliisin työssä vaikeinta on keksiä tiedonlähteitä.

Muutama lempparini; Hiski, SSHY-jäsensivut, hautarekisteri,

digitaalinen lehtiarkisto, siirtolaisuusinstituutti, merimieshaku jne.

Suurena apuna usein ovat myös eri arkistot ja museot.

Vaihtelevaisesti apuna ovat olleet kirkkoherranvirastot.

Välillä palvelu on ollut hienoa ja esimerkillistä,

välillä sitten vähemmän...

Onnellinen

Puhuin pitkästä aikaa erään ystävän kanssa.

Hän sanoi "Olen nyt työtön ja tosi onnellinen!

Kerrankin on aikaa vaikka mihin, eikä ole stressiä."

Sanat toivat hymyn huulilleni; harva sanoisi noin.

Hän on ymmärtänyt elämän ja hyvinvoinnin kannalta

jotakin todellä tärkeää.

Minä koin viikonloppuna vahvan elämyksen.

Pohdiskelin asioita, tätä päivää ja tekemisiäni.

Yhtäkkiä minulle tuli vahvasti sellainen olo,

että olen löytänyt elämäni tarkoituksen!

Kaikki vain loksahti paikoilleen.

Upea, harmoninen tunne!

Onnellinen olo!

 

Mökin Miina?

Viikonloppu retkeillessä siellä täällä.

Bongasin tusinoittain ihania vanhoja taloja!

Hyvää Helmikuuta!

Ja myös perjantaita!

Siitä tupsahtikin mieleeni hiljattain pyörinyt mainos,

jossa nainen laulaa että: "Nytten saa arki kenkää perjantaina".

Minä sitä mietin ja mietin. Että miten niin. Että liittyykö tämä nyt lamaan ja potkuihin.

Kuulin sen laulavan: "Nyt en saa arki-kenkää perjantaina!"

Lopulta tajusin. ;D