Löysin viime talvena suloisen, pienen, punamullatulla puuaidalla reunustetun hautausmaan,
jossa on sijainnut pikkuruinen kirkkokin joskus.
En tiedä mikä näissä hautausmaissa viehättää yhä uudelleen,
mutta ehkä se on se rikkumaton historian havina.
Ne sadat tarinat jotka vilisevät ilmassa.
Kaunis alakuloisuus ja rauha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti