Kirjaostoksilla

 

Vaikka meillä on kamalat määrät kirjoja, olen antanut itselleni luvan ostaa muutamia tosi kiinnostavia kirjoja silloin tällöin, tosin sillä ehdolla, että poistan myös joitakin kirjoja välillä. Eilen käyskentelin Akateemisessa kirjakaupassa (joka ei sääli kyllä ole kuten ennen, mutta on silti edelleen suosikkini) ja löysin kaksi hyvin kiinnostavaa kirjaa. Tai toden sanoakseni kiinnostavia kirjoja oli kymmeniä, mutta taivuin ostamaan nämä kaksi. Samaistun näihin molempiin jollain tasolla. Katsotaan mitä tykkään lukemastani ja miten se vaikuttaa ehkä tulevaan.

Tuo vuosi ilman vaateostoksia voisi ihan hyvin olla mahdollinen omallakin kohdallani. Vuosi ilman nettiä olisi paljon vaikeampi. Työnhaku, pankkiasiointi, yhteydenpito kaikkiin, lippujen ostaminen, aikataulujen tarkistaminen ja kaikki tuntuu olevan vain netissä! Ilman somea voisi vielä olla, mutta ilman nettiä… siihen tarvittaisiin iso muutos koko yhteiskunnassa. Sitä olenkin tässä ihmetellyt, kun kaikki menee yhä enemmän netin varaan, että miten se toimii Ukrainan sodan ja siitä johtuvien - välillisesti - nettiongelmien kanssa? Voimmeko luottaa siihen, että netti todellakin toimii kahden vuoden kuluttua? Tai kymmenen vuoden kuluttua?

Kävin muuten eilen Tampereen keskustassa Siilinkarin kahvilassa ja otin puheeksi käteismaksun. He sanoivat, että heillä maksetaan tosi paljon käteisellä! Että lähes puolet ostoista tehdään käteisellä. Siis täysin eri viesti, kuin saman kadun varrella olevassa kahvilassa, jonne on muutama sata metriä matkaa. (Viittaus viime viikon postaukseeni.) Miten se voi olla mahdollista? Joka tapauksessa minulle oltiin erittäin ystävällisiä ja koin itseni kuulluksi ja tärkeäksi.

Josta johtuikin sitten mieleeni eräs asia koskien palveluammatteja. Jos et palveluammatissa tiedä jotain, se ei haittaa, ota selvää! Jos sinulla ei ole jotakin tuotetta, sekään ei ole maailmanloppu. Jos jokin menee vikaan, se on ihan jees. Mutta tiedätkö mikä ei saa mennä vikaan? Asiakaspalvelu! Se ei vain saa mennä pieleen. Vaikka asiakas olisi miten v-mäinen (niin kuin suorastaan joskus on), ammattitaitoinen asiakaspalvelija on kuitenkin aina kohtelias. Asiakaspalvelijana et edusta omia ajatuksiasi tai mielipiteitäsi, et edusta omia äksypäiviäsi, omaa ärtymystäsi tai mitään sellaista. Edustat työnantajaa ja hänen linjaansa. Ja jos olet ammattitaitoinen, sinä osaat sen kyllä. Se on sinun ykköstehtäväsi! Se on tärkein asia hallita työelämässä.

Kesän paras… -haaste

Heräsin ajatukseen, että kohta on jo heinäkuu! Järkytys… ja siksipä tartun hetkeen ja mietin kesän parhaita juttuja. Tartu haasteeseen ja ota koppia. (Olis kiva, jos mainitsisit blogini haasteen yhteydessä.)

1. Päivän paras hetki kesällä?

Pähkäilen tätä aina, että onko se varhainen aamu vai myöhäinen ilta, melkein kesäyö? Pidän molemmista! Ehkä olen kuitenkin hiukan enemmän illan kannalla. Kun päivän kuumuuskooma alkaa hellittää ja luontokin virkoaa yön kauneuteen.

2. Kesän paras lämpötila?

Lapsena pidin helteestä. Vuosi vuodelta sitä on kuitenkin raskaampi kestää. Jos lämpö pysyisi +20 - +25 asteiden välissä, ei olisi hätää. Suuremmissa lämpötiloissa nahistun henkisesti ja fyysisesti.

3. Paras uimapaikka?

Kesällä uin vain helteillä, talvella tykkään sen sijaan avannoista. Muina aikoina en ui. Kesällä vesi saa olla lämmintä ja mieluiten mahdollisimman puhdasta. Järvi on siis minun valintani, mutta paras olisi, jos näkisin pohjan, eikä vesi olisi kovin syvää. Metri tai pari on ihan jees.

4. Paras kesälukeminen?

Kesällä tykkään selailla sisustuslehtiä, joita tavallisesti muuten en enää lueskele. (Paitsi jouluna.) Mutta parasta kesälukemista on sellainen, jota olen ennenkin lukenut kesällä. Anna-sarja esimerkiksi. Tai joku kevyt hömppä, kuten Himoshoppaaja.

5. Paras kesämusiikki?

Rakastan Lauri Tähkän pohjalaisbiisejä. ”Tuos on meirän pitkät pellot, tuos on meirän vainio…” 

6. Paras kesäleffa?

Kesäaikaan sijoittuvat leffat, menneeseen aikaan sijoittuvat leffat. Kolme parasta ”Intohimon tuulet”, ”Paistetut vihreät tomaatit” ja ”The Great Gatsby”.

7. Paras kesätapahtuma?

Sellainen jossa on vähän musiikkia, vähän hyvää ruokaa, mahdollisesti kirjoja… kolme parasta ”Tammisen temmellys”, ”Vanhan kirjallisuuden päivät” ja ”Forssa pick nick”.

8. Paras kesäinen matkakohde?

Kotimaassa joku pieni vanha kaupunki, kuten Loviisa. Ulkomailla Venäjän Karjala kesällä oli kuin olisi hypännyt 1930-luvun Suomi-filmiin.

9. Paras kesävaate/asu?

Pellava! Pellavaiset polvihousut tai caprit, pellavainen lyhythihainen tunika tai paita.

10. Paras kesäruoka?

Kunhan se on raikas! Lohisalaatti on yliveto. Mutta myös kylmä kurkkukeitto kuuluu kesään!

11. Paras kesäjuoma?

Itse tehty shangria tai mojito kannusta lasiin!

12. Parasta tekemistä kesällä?

Seikkailu! Valokuvaaminen, pyöräily, lueskelu ja varjossa lekottelu.

13. Parhaat puutarhan tai parvekkeen kasvit?

Yrtit!! Ja toki myös kauniit kukat ja köynnökset, kuten pionit ja metsäköynnökset. Tuoksukaan ei ole pahitteeksi. Syreeni ja jasmike!

14. Paras kesähaave?

Kesäisin haaveilen puutarhanhoidosta loputtomiin. Suunnittelen ja toteutan pikku hiljaa. Myös matkustelu kuuluu kesän vakiohaaveisiin. Välillä haaveilen asuvani isossa kartanossa ja mietin millaisen pihan sinne laittaisin. Välillä haaveilen pikkuruisesta mökistä ja sen hyötykasvitarhasta.

Purnun kahvila oli myös valloittava!

 

Purnun kahvila vanhassa aitassa oli niin suloinen, että en olisi malttanut lähteä pois. Kahvin ja teen lisäksi saatavilla oli kattava valikoima Laitilan limonadeja, sekä ainakin kakkuja, täytettyjä croissantteja, ja jäätelöä. Istumaan saattoi mennä joko ulos tai sitten jäädä sisälle istumaan vanhojen pöytien ääreen. Minä en saanut silmiäni irti noista kuluneista vanhoista puuesineistä!

Taidetta ihailemassa Purnussa

 

Vaikka kuumuus meinasi vallan näännyttää juhannuspäivänä, päätimme raahautua Purnun taidekeskukseen. Ja taidehan on aina hyvin kiinnostavaa ja virkistävää! Piristyin Purnussa aivan huimasti ja ihmettelin, miks me ei olla käyty siellä koskaan ennen?! Sinne pääsee myös veneellä kätevästi.

Ehkä hämmentävimpiä ja ovelimpia taideteoksia olivat nuo varjokuvat! En vain voi käsittää miten noista roskapusseista tulee lukeva nainen? Tai miten somelogo-palikoista tulee jopa kolme erilaista varjoa, (kuvassa näkyy vain yksi) joissa kaikissa ihmiset istuvat puhelin kädessään. Todella hämmentävää! Epäluuloisena mietin, että millä tavoin mua viilataan linssiin tässä nyt… niin hyvää voi olla taide!

Marianne Siri

Markku Laakso

Markku Laakso

Markku Laakso

Marianne Siri

Markku Laakso

Anni Laukka

Anni Laukka

Anni Laukka

Sandra Kantanen

Päivi Takala

Vesa-Pekka Rannikko

Sandra Kantanen

Antti Laitinen

Maija Närhinen

Maija Närhinen

Maija Närhinen

Aimo Tukiainen

Aimo Tukiainen

Kuvissa olevien teosten taiteilijat linkkeinä:

Marianne Siri

Markku Laakso

Anni Laukka

Sandra Kantanen

Päivi Takala

Vesa-Pekka Rannikko

Antti Laitinen

Maija Närhinen

Aimo Tukiainen

Juhannusyö

 

Sinne se aurinko katoaa hetkeksi, mutta pimeys ei tule. Alakuva on otettu klo 12 viime yönä.

Juhannuksenvietto alkaa!

En ole edes vielä tajunut, että on kesäkuu, ja silti yhtäkkiä pitäisi juhlia juhannusta! Vuosi vuodelta olen hitaampi tajuamaan ajan kulkua. Vuosi vuodelta olen hämmentyneempi erilaisista virstanpylväistä; uusi vuosi, syntymäpäivä, juhannus, joulu… ehkä se tapahtuu kaikille keski-ikäisille?

Tämänkin juhannuksen päätimme viettää järvellä. Etenkin kun alkukesä oli yllättävän kolea ja nyt on luvattu oikein superhelteitä ainakin koko tulevaksi viikoksi. Järven vesi on tosin vasta lähenemässä 18:aa astetta. Olen silti pakannut uimakamppeita mukaan oikein perin pohjin.

Olen myös pakannut paljon hellevaatteita, pari kirjaa, lehtiä ja tietysti tuikitärkeää kosmetiikkaa; parfyymiä, huulipunaa, aurinkovoidetta, aftersun-voidetta, monoiöljyä… ja paljon raikkaita hedelmiä ja vihanneksia!

Juhannuksena muistelen aina niitä äitin kanssa tehtyjä pieniä lenkkejä, kun menimme hakemaan autiotalon puutarhasta syreenin oksia ja lubiineja. Ja sitä, kun tein itsekseni juhannusyönä pyörälenkkejä maalaiskyliin lakeuksien laidoille. Juhannus on maaginen aika, jota jo muinaiset esi-isämme ovat pitäneet suurena juhlana. Juhannus on aikaa, kun aurinko ei laske ollenkaan ja elämä tuntuu ihanalta! Hyvää Juhannusta lukijani!!

Taidan olla liian muumio käppäilemään nykyajassa

Tänään on kaupunkipäivä. Olen menossa ystävättäreni luo kylään. Emme ole nähneet yli kahteen vuoteen, eli kokonainen korona-aika on tullut väliimme. Nyt, ennen kuin uusi korona-aalto lukitsee taas kotiin, aion nähdä pari ystävää ja tutustua uudelleen kaupunkiin nimeltä Tampere. Ydinkeskustaan. Shoppailla. Notkua kahviloissa. Käydä syömässä. (Kuvat on otettu Tallipihan kahvilassa joskus aikaisemmin.)

Kaikki alkoi hyvillä mielin. Olin kaupungissa jo ennen kahdeksaa ja koska kovin moni kahvila ei ole auki vielä siihen aikaan, olin jo etukäteen päättänyt mennä syömään ihanan aamiasbuffetin Fazerille. Mutta tällä välin olikin tapahtunut muutos; aamiaisbuffet oli lopetettu! Vaihtoehtona sain kyllä valita kaksi seuraavista; pari erilaista isoa täytettyä leipää, pari täytettyä croissanttia, quiche tai hedelmäkuppi. Tuijotin valikoimaa jonkun aikaa. En halua isoa leipää! Quiche ei ole tarpeeksi. Croissant on höttöä. Äh, ei tästä tule mitään. 

Juuri silloin muistin, että keskustorin kulmauksessa, Palanderintalossa, on kahvila, jossa on buffet! Siispä sinne. Heti alkajaisiksi tarkistin, että buffet todella on ja että se näyttää hyvältä! Kyllä vaan, hyvältä näyttää; saan aivan itse valita jokaisen ruokalajin ja myös niiden määrän. Hienoa! Kassalla tuli takapakkia; myyjä ilmoitti, että he eivät ota vastaan käteistä! Ja minä kun en maksa millään muulla kuin käteisellä. Siispä takaisin Fasulle ja jättismoothie kouraan viilentämään ajatuksia.

Seuraavaksi pitäisi päästä bussilla viisi kilometriä ystävättären luo. Tiesinkin, että Tampereen liikennelaitos luopui käteisen käytöstä kesäkuun alussa. (Hienoa taas kerran!) No, mutta minäpä ostan samanlaisen turistilipun, kuin aina Helsingissäkin, jotta voin suhata koko päivän mihin haluan! Se on niin kätevä! Paitsi, että niitäkään ei enää ole saatavilla. On joku mobiililatausmahdollisuus, mutta hittoonko minä 15 vuotta vanhaan tavalliseen Nokialaiseeni sellaisen tungen? (En käytä myöskään älypuhelimia.) No ainut ratkaisu on ostaa R-kioskilta kertalippu. Kaksi kertalippua kiitos.

Kymmenkunta kauppaa ja kaksi kahvilaa takana. Arvatkaa olenko muistanut sanoa jokaisessa, että käyhän teillä käteinen ja kertoa miten närkästyin kahvilan päätöksestä. Olen myös muistanut jaaritella jo useamman ihmisen kanssa Nyssen typerästä päätöksestä luopua turistilipusta! Molemmat tulevat saamaan palautetta, eikä se ole positiivista!

Me käteisellä (joka on muuten ainut oikea raha, jota ei mikään taho voi napin painalluksella nollata kädestä, niinkuin bittejä tililtä!) ja vanhalla puhelimella elävät, emme näköjään ole tervetulleita nykyajan kaupunkiin. Onneksi on poikkeuksia. Koskilinnan kahvikaupassa sain maksaa käteisellä ja palvelu oli erittäin ystävällistä. Hyllystä löytyi hyvät valikoimat kahvia, sekä mustaa ja vihreää teetä, niin maustettuna kuin maustamattomanakin. Myös murukahveja oli monilla makuvaihtoehdoilla, sekä suklaakonvehteja ja paljon muuta oli saatavilla! Sellainen voi kuulkaa pelastaa päivän, joka oli jo hyvää vauhtia menossa huonoon suuntaan!

Shoppailusta, miehistä ja poistoista

Vielä pari kolme vuotta sitten minäkin shoppailin innokkaasti. Ja kaikkein innokkaimmin vaatteita! Nyt on toisin. Miehet väittävät, että naiset aina shoppailevat, mutta he eivät koskaan. No katsotaanpa; eikö shoppailua ole notkuminen Biltemassa, Puuilossa, K-raudassa? Ainahan niistä löytyy halvalla ties mitä! Eikö Bilteman kuvastojen säästäminen vertaudu täysin Gudrun Sjödenin kataloogien säästelemiseen?

Miehet siis shoppailevat! Ehkä jopa holtittomammin kuin naiset. Moni nainen myöntää shoppailevansa, mutta ehkä vielä useampi kertoo samaan hengenvetoon tekevänsä myös poistoja, toisin kuin miehet. Siinä minä olen ehkä keskivertoa hitaampi, mutta toden totta; tänään tein aamulla ensimmäiseksi farkkuhyllyn inventoinnin, josta roskiin menee kahdet tosi rikkinäiset stretchit ja kiertoon neljät tavoitehousut. Kahdet nykyiset tavoitehousut olen hankkinut noin vuonna 2000. Eivätkä ne ole mahtuneet minulle enää 18 vuoteen!

Tavoitevaatteethan jokainen tietää. Tai ainakin jokainen, joka on vähän pyöristynyt vuosien mittaan. Mutta ihan oikeasti, joskus on vaan pakko ottaa järki käteen ja miettiä, että olenko todella ihan just mahtumassa näihin housuihin (tai mihin tahansa vaatteisiin) taas… vai huijaanko itseäni? Esimerkiksi minä mittasin rakkaiden tavoitehousujeni vyötärönympäryksen tänään. Se on 68cm. Minun vyötäröni kuitenkin retkottaa tällä hetkellä jossain 86cm tietämissä… En minäkään nyt sentään niin optimistinen ole!! Sitä paitsi nyt minulla on käsitys siitä mitä farkkuhylly sisältää ja löydän taas jotakin päällepantavaa. Ja ennenkaikkea olo on mahtava!!

 

Sisustustyyli, mutta mikä?

Vaihdoin ystävättäreni kanssa ajatuksia sisustustyyleistä. Ryhdyin taas pitkästä aikaa pohtimaan omaa makuani. Joskus ammoin haaveilin siitä, että yksi huone olisi talonpoikainen, yksi olisi jugendia ja yksi olisi funkista. Joskus ihastelin kertaustyylejä, joissa koti on tungettu täyteen pehmeitä ja massiivisia huonekaluja, raskaita tekstiilejä ja jossa seinillä lähes kaikki pinnat on täytetty tauluilla ja valokuvilla.

Pidän nykyään ehkä kaikkein eniten ”museotyylistä”, jossa koti olisi mahdollisimman autenttisen oloisesti talonpoikainen. Kävin sellaisessa kodissa hiljattain ja täytyy sanoa, että sydämeni jäi kyllä sinne! Siihen tarvittaisiin kuitenkin se satavuotias talo!

Yksi tärkeä juttu, joka sisustuksessa tekee mielestäni tilasta kodin, on ajallinen kerroksellisuus. Ei niin, että satavuotiaiden huonekalujen keskellä on pari huippumodernia, vaan sillä ajatuksella, että miten 1920-luvun nuorenparin koti on saanut lisiä 1930- ja 1940-luvulla ja ehkä vähän vielä 1950-luvullakin. Harva ikäihminen pisti kotinsa moderniin kuosiin yhtäkkiä, siksi pitää osata olla varovainen.

Satavuotiasta nuorempaan taloon ihanin tyyli on mummolatyyli. Tai mikä nyt kellekin on se mummola, mutta minulle se ajoittuu jostain hamasta 1920-luvusta suunnilleen 1970-luvun alkuun. Sellainen kerroksellinen ja kodikas. Ei liian täyteen tumpattu. Ei liikaa modernia.

En myöskään nillitä värien kanssa. Niiden ei saa riidellä ja huutaa keskenään, mutta en ole pikkutarkka. Modernista siedän joitakin astioita ja esineitä, sekä tekstiilejä. Hyvin harva huonekalu läpäisee seulan. Tuo  toisen kuvan nahkanojatuoli on parin rottinkihyllyn lisäksi ainoa uusi huonekalu, jonka olen ikinä ostanut. Haaveilen aikakoneesta ja 1930-luvun huonekaluliikkeissä shoppailusta!

Sisustaminen ei ole pääasiassa otsa rypyssä olemista ja viivottimen ja värikartan kanssa haahuilua. Se on elämän kulku ja ajan juoksu. Se on kuin kuvallinen päiväkirja. Se on harmonia ja lämpö, pehmeys ja turvallisuudentunne.

Lemppareita-haaste

Nappasin haasteen Kotonasi-blogin Annukalta, kiitos vaan sinne!

KULKUNEUVO

Aika usein oma auto (tosin mulla ei ole autoa tai edes korttia, joten chafööri tulee mukana automatic), mutta tykkään paljon kävelemisestä ja harmittaa kun en sitä nykyään enää tee niin paljon kuin pitäisi. Pyöräily on aina ollut mun lemppariliikkuminen lyhyillä matkoilla. Pitemmillä se on bussi taikka juna. Kerran parivuoteen menen laivalla paikasta A paikkaan B, en pidä niinkään risteilyistä. Lentokoneessa pelkään ja viimeksi sitä onkin tullut käytettyä 11 vuotta sitten.

UNELMAMATKAKOHDE

Tämä on vaikea! Ennen mulla oli vuosikausia lista maista, joihin ehdottomasti haluan matkustaa. Nyt moni niistä on karsiutunut esim syistä että en pidä siitä miten niissä maissa kohdellaan naisia tai vähäosaisia. Mutta jotain on jäljelläkin; Kanada on ikimetsineen ja jylhine luontoineen (inkkareita unohtamatta!) upea paikka, johon jo esi-isätkin lähtivät seikkailemaan. Skotlanti ja sen linnat houkuttaa! Olisiko sydäntä sykäyttävää nähdä esi-isä-Rossin linna ihan livenä? Englannissa on paljon sellaista mistä pidän; historia, puutarhat, rakennukset… mutta ihmettelen heidän ruokiaan ja pelkään hämähäkkejään! Kiina kiehtoo ja ärsyttää yhtä aikaa. Siellä olen kuulemma asunut jossakin edellisistä elämistäni ja se vetoaa selittämättömästi, mutta sen urpo politiikka vihastuttaa. Viipuri ja Pietari kiehtovat esiäitien takia, mutta sen maan politiikka on niin sairasta!! Haluaisin myös paikkaan, jossa voi kasvattaa sitrushedelmiä ja vaikka mitä syötäviä omassa pihassaan! Joten olisiko se Espanja taikka Ranska? Saksassa rakastan keskiaikapaikkoja… ei näistä voi valita vain yhtä!

MUSIIKKILAJI

Melkein kaikki muu käy, paitsi lahkolaisten jollotukset taikka örinä, jonka toinen nimi on hc-punk. Siis oikeesti! Tykkään ihan kauheesti Harmony Sistersistä, Tapio Rautavaarasta, Olavi Virrasta, ”entisten nuorten musiikista” elikkä 70-80-lukujen hiteistä, Folkswagenista, ”uuden aallon” punkista, Katri Helenasta, Lauri Tähkästä, Ratsiasta… uusimpina esim Abby ”The Spoon Lady” ja kukapa tätäkään voisi vastustaa; TheDeadSouth!

KUKKA

Noh, lyhyempi on selittää että mikä kukka ei. Siis ei semmonen tavanomainen, kuten punainen tulppaani! Kasvatetun kukan pitää olla jotenkin erikoinen; värikäs ja hassun muotoinen. Kukissa tuoksu on tärkeä ja se tuo välittömästi muistoja mieleen. Näistä parhaat ovat kielo, syreeni, vanamo! Suopursun tuoksu on myös ihana!!

JÄLKIRUOKA

Yksi aikuisuuden hyviä puolia on se, että voi syödä ensin jälkkärin ja sitten vasta pääruoan taikka jopa pelkän jälkkärin! Melkein mikä vaan käy, paitti jos siinä on rusinoita taikka raparperinpaloja. (Raparperi pitää keittää mössöksi!) Kakut on mun heikkous! Fazerin chilisuklaakakku on yks kaikkien aikojen parhaita! Myös Ilmajoella oli yks kahvila kauniissa vanhassa puutalossa, josta sai taivaallisia kakkuja! Creme brulee. Lätyt ja tuoreet survotut mansikat ja kermavaahto. Kaikki semmoinen jossa on epäterveellisiä määriä sokeria ja rasvaa, eikä mitään makeutusainetta tai rasvan kaltaista hyhmää, vaan mitä oikeempi, sen parempi!

KEITTIÖVÄLINE

Vedenkeitin lämpösäätimellä. Mielellään vielä niin, että säätöjä on ainakin neljä ja Wilfan lasinen blenderi! Tarvitaanko mitään muuta? Ah, vielä yksi; jättikokoinen valkosipulipuristin tietysti!

LEMPIVAATE

Ääk, onpas nää nyt vaikeita! No villasukat! Maiharin tapaiset kävelykengät. Pellavatunikat. Ja uusimpana Lapualaisen Mummadesignin fleecehuppari! En ole yhtään huppuihminen (sillä ihminen näyttää ihan naurettavalta sammakolta huppu päässä), mutta se vaate muuten. Siis sen mukavampaa ja kätevämpää ei olekaan.

KOSMETIIKKATUOTE

Tjaa… huulirasva ja huulipuna on sellasia, joita ilman en haluaisi olla. Mieluiten ekomerkkeinä. Uusimpana suosikkina on aloevoi, jossa ei ole muuta kuin aloeta ja kookosöljyä. Hölvään sitä naamaani nykyään joka ilta! Hyvänä kakkosena samaan tarkotukseen käy Monoiöljy.

LEMPIKAUPUNKI

Jos puhutaan Suomesta, niin ehkä Tampere. Vaikkakaan en pidä kaikesta siitä, millaiseksi kaupunki on muuttunut viimeisen 25 vuoden aikana. Suosikkejani ovat myös pienet vanhat kaupungit, kuten Loviisa, Porvoo, Hanko, Rauma… 

Ulkomailla Tukholma, Lontoo ja Tallinna. Venäjän karjala teki vaikutuksen joskus. Siellä ehkä Paanajärvi.

JUOMA

Ravintolassa usein vesi. Aamulla murukahvi, illalla vihreä tee. Paheena energiajuomat, joita olen kyllä vähentänyt jo roimasti. Kesäjuomana shangria. Drinkkinä mojito. Wingsien kanssa tumma Stout ja Cola 50-50. Viineistä punaviini ja Sprite 50-50. Uusimpana löytönä Combucha.

TUOKSU

No nyt päästiin lempiaiheeseen! Jos pitäisi valita vain yksi merkki maailman kaikista parfyymeistä, niin se olisi Byredo! Sen merkin alta löytyy niin monta suosikkituoksua, että pärjäisin sillä vaikka 100-vuotiaaksi. (Ja haluaisin melkein ne kaikki.)

ILTARUTIINI

Istua sohvalla siemaillen vihreää teetä. Ennen nukahtamista pakko lukea aina jonkun aikaa. Jos olen lapsuudenmaisemissa, teen iltakävelylenkin. 

JÄÄTELÖ

Kaipaan sitä vuosientakaista korvapuustinmakuista jäätelöpuikkoa! Miksi niitä makuja pitää koko ajan vaihdella?! Ärh. Sitä paitsi makujen moninaisuus saa pään pyörälle. Kaipaan sitä aikaa, kun tuutteja oli kolme; suklaa, mansikka ja vanilja. Mutta jos puhutaan muusta kuin kaupan tuuteista tai puikoista, niin ehdottomasti Minetin jäätelöt!!

FLUNSSANKARKOITUSKEINO

Teetä, valkosipulia, tuoretta inkivääriä ja itse tehtyä mustaherukkamehua! Kolme ensimmäistä sekoitetaan keskenään. Lisänä voi ottaa lusikallisen kuusenkerkkäsiirappia.

AAMUPALA

No tämä vaihtelee! Kotona se on usein vaan pelkkä murukahvi. Viikonloppuisin innostun välillä tekemään munakkaan. Töissä yleensä kahvi ja banaani. Lapsuudenkodissa tuorepuristettu appelsiinimehu, turkkilainen jogurtti ja mandariini siihen sekaan. Oikeastaan haaveilen siitä, että minulla olisi oma kokki, joka toisi aamupalaksi vihersmoothien, kahvin, tuorepuristetun mehun, jonkun raikkaan pienen salaatin ja ehkä pikkuruisen leivän; ruisleipä savulohella olisi nannaa. Ei missään tapauksessa mitään raskasta kuten nakkeja ja pekonia!

HUONEKALU

Mikä tahansa huonekalu, jolla on ikää vähintään 90 vuotta! Rakastan talonpoikaishuonekaluja, semmoisia lenkottavia ja kuluneita, joista voi aistia vuosisataisen iän. Mitä vanhempi sen parempi. Itkettää kaikki ne ”puulle pestyt” lipeäkäsitellyt huonekalut, joita yhteen aikaan oli joka paikassa. Nykyään itkettää ne ”valkoisen helvetin” perintönä tulleet antiikit jotka on helvetin rumasti ja huonosti sudittu valkoiseksi. Ja itkettää kaikki lastulevypaska.

VUODENAIKA

Nyt sanoisin että kesä! Ja keväällä sanon että kevät! Ja sitten on ihana talvikin; pakkasta -25, revontulet, tähtitaivas, lunta puoli metriä ja hiljaa leijuvat isot lumihiutaleet… mutta kyllä se on silti Kesä!

JUHLARUOKA

Nyt tulee mieleen äitin notkuvat pöydät! Ehkä se siis olisi äitin laittamaa jänistä patapaistina, raikasta salaattia ja valkosipuliperunoita, mummonkurkkuja ja pihlajanmarjahyytelöä. Kaksi parasta kokemaani ravintolaa on pakko mainita tässä yhteydessä; Hotelli Nestorin BackPocket Korppoossa ja kasvisravintola Silvoplee Helsingissä. En vanno lihan tai lihattomuuden nimiin. Mutta yksi on varmaa; kaikenlaiset nilviäiset oksettaa, kuten myös ötökät. Ei siis sirkkaleipää mulle kiitos. Juhlaruokia voi olla monenlaisia. Rakastan riistaliharuokia, mutta myös salaatteja ja kalaa!