Testailen tässä lähiaikoina sitä, että miten paljon kartanolla vietettyä aikaa on sopivasti. Että onko viisi päivää viikossa liikaa ja yksi päivä liian vähän? Kesän tullen viisi päivää on ehdottomasti liikaa, koska kotonakin on paljon kaikenlaista puuhaa. Mutta yksi viiden päivän viikko täytyy kuitenkin edes kokeilla.
Teehetket aamuisin ala-aulassa on ihania luksushetkiä, joista en aio luopua. Edes kerran viikossa sellainen täytyy kokea.
Ja muina aamuina sitten keittiöllä. Se ei mikään silmiä hivelevä paikka ole, mutta ehkä sitäkin saadaan parempaan kuosiin tässä pikku hiljaa.
Omassa työhuoneessa on kaikin puolin kiva olla! Tekstiilejä sinne pohditaan kavereiden kanssa hankittavaksi lisää, koska kaikuminen on vielä ongelma. Käytävästä ja viereisistä huoneista, ja jopa alakerrasta kuuluu puhe aika hyvin.
Mun oma nurkkaus/seinämä ei paljon ole muuttunut. Vielä en ole löytänyt työpöytää, mutta se on hakusessa. Tottakai kirjoittaminen on helpompaa kirjoituspöydän ääressä, mutta toistaiseksi kuitenkin teen lähinnä tutkimustyötä ja sitä voi tehdä sohvallakin.
Lämmin tunnelma, harmoniset sävyt, vanhat esineet; niitä tänne kartanolle kaivataan!
Herra Larssonkin pääsi seinälle. Iltapäivän aurinko kulkee hitaasti hänen ylitseen ja minä voin katsella sitä mukavasti sohvalla viipyillen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti