Me stopattiin eilen Nivalassa kyläilemässä ja sitten pohdittiin hetken, että mihin suuntaan sitä lähtis; että Kalajoelle, Lohtajalle ja Oravaisiinko vai Kajaanin suuntaan, mutta sitten saatiin päähämme ajella Haapajärven ja Kiuruveden kautta Iisalmeen.
Yötä oltiin Iisalmen kirkon parkissa, ihasteltiin jäniksen hortoiluja kirkkomaalla ja vietettiin rauhallista iltaa. Kaunis ja iso kirkko heillä!
Käyn aina nykimässä kirkkojen ovia, koska kirkot on arkkitehtonisesti ja historiallisesti kiinnostavia rakennuksia. Harvoin pidän niitä kovin uskonnollisina paikkoina; puhun jumalalleni ja edesmenneille lähinnä kaikkialla muualla. Täälläkin ovi oli lukossa, mutta olipa ees nätti kahva.
Kirkossa oli aika monta ovea, joka sivulla ainakin yksi. Ja tapuli oli nätti myös.
Tapulin seinässä oli infokyltti; Iisalmen ensimmäinen kirkko on rakennettu 1627, mutta salama tuhosi sen 1699. Toinen kirkko valmistui 1700 ja purettiin 1779. Nykyinen kirkko valmistui samana vuonna ja on siis kolmas.
Hautausmaalla oli hyvin monta isoa puuta ja aivan valtavia puun kantoja! Tämä lähes bonzaipuun mallinen koivu ihastutti. Siinä oli jo hennon vihreät hiirenkorvatkin.
Olen aina suruissani, kun näen näitä hyljättyjä hautamuistomerkkejä. Ketähän olivat ’Nils och Greta’? Koska elivät? Mihin kuolivat? Olivatko iloisia lapsia? Vai nälkäkö vei?
Minusta on suorastaan rikollista mättää näitä ristejä, kiviä ja muita muistomerkkejä rikkonaisina tänne aitojen vierille, joskus aitojen taakse ja jopa kompostikasoihin. Hävetkää seurakunnat saakeli!
Erityispiirre tällä hautausmaalla oli pienet pronssipatsaat. Useammalla haudalla näimme patsaita, joista suurin oli tämä, ehkä puolimetrinen rakastavaisten patsas.
Myös hautakivien päällä oli pieniä kauniita patsaita. (Huom, eroaa kuin yö jä päivä siitä, että oksennetaan haudalle joku rihkamaläjä, ihan kuin Tiimarin hulluilla päivillä olis käyty…)
Ja koska ollaan itäisen kulttuurin vaikutuspiirissä, on hautausmaalla myös oma osio ortodokseillekin. Siinä kulttuurissa on jotain mykistävän kaunista ja mystistä.
Ortodoksihautasmaan porteissa lukee: ”Olkaat iäti muistetut”, hyvin kaunis ajatus!
Jokaisessa vanhassa rakennuksessa on herkkiä ja kauniita yksityiskohtia.
En yleensä julkaise kovin uusien hautojen kuvia, mutta nyt teen poikkeuksen, sillä risti oli aivan uusi, jonkun nykyaikaisen taitavan sepän takoma! En ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa ja tämä pysähdytti.
Yleensä vain vanhat hautamuistomerkit ovat kauniin koristeellisia, kuten tämä. (Viittaus edelliseen kuvaan.)
Yksi vanhan ajan kiinnostavista kirjailijoista on kiistämättä Juhani Aho. Niin kirjallisten töidensä vuoksi kuin yksityisestikin. Hän oli naimisissa taiteilija Venny Soldan-Brofeldtin kanssa, mutta hänellä oli suhde myös vaimonsa pukkusiskoon Tillyyn, jonka kanssa hänellä oli lapsi. He asuivat kaikki samassa pihapiirissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti