.

.

27.5.2026

Perin kiireistä

 

Viime aikoina on aika rientäny, todellakin! Vähä pelottaa, miten kesä on jo näin pitkällä! Mutta olenpa myös yrittäny muistaa nauttia joka päivä.


Oon testannu miltä tuntui olla viitenä arkipäivänä viikossa kartanolla - no se oli liikaa se! Oon yrittäny saada kotona hommia tehtyä, mutta jokseenkin aikataulusta jälessä.


Viikonloput ollaan haahusteltu meidän asuntoautolla sinne ja tänne ja oikeastaan ollaan molemmat mielistytty siihen asuntoautoelämään hyvin paljon, ehkä enemmän kuin koskaan ennemmin. Ehkä siksi, että tässä autossa on parempi sänky ja isompi vessa kuin vanhassa autossa - tärkeitä asioita tämmöisille ikääntyneille menninkäisille.


Nämä rantakuvat on otettu Säkylässä. Viikonloppuna oli tosi lämmin, tosi tuulinen ja välillä tosi sateinenkin hetki. Sade yöllä - se sopii mulle! Olen kuin kissa; inhoan sadetta, mutta ymmärrän, että sitä tarvitaan.


Kotona olen vihdoin saanut pestyä alakerran ikkunat ulkoapäin! Siinä taisi mennä kaksi tai kolme kesää, kun en niitä syöpäasioihin liittyen pystynyt pesemään. Siis ihan liian riipivää mulle, katella likaisia ikkunoita vuodesta toiseen. Sanoi Alvar Aalto asiasta sitten mitä hyvänsä! (Ehkä ääliömäisin lausunto ikinä, että ’valo siivilöityy kauniisti sisään jos ikkunat on harmaat liasta’!)


Se kaavoitusasia, jota olen lapsuudenmaisemissa kommentoinut, on valjennut mulle yhä paremmin. Paapan kotitalolle ja parille naapurille vedetään uusi tielinja vastakkaisesta suunnasta kuin viimeiset about 250 vuotta on ollut käytäntö! Ja nykyiset pihatiet suljetaan. Sain pienimuotoisen slaagin aiheesta.


Kai sitä vois ajatella, että mitä väliä sillä on mistä pihaan ajetaan, mutta ei todellakaan ole, jos pihoissa on juuri sillä uuden tien puolella 100-250 vuotta vanhoja ulkorakennuksia… joten pistää miettimään kenen ääliön kuningasidea uusi pihatielinjaus mahtoi olla?!


Varasin ajan rakennustutkijalle ja aion mennä selvittämään asian perin ja pohjin ja käydä läpi kaiken mitä tiedän niiden rakennusten historiasta ja niiden kytköksistä toisiinsa. Sapettaa, jos jälleen yksi kyläkokonaisuus mennään rikkomaan. En tiedä voinko pelastaa enää mitään siltikään.


VR aiheutti huokailua ja silmien pyörittelyä. Istuin junassa ja matkan piti kestää noin tunnin, kun juna yhtäkkiä pysähtyi. Neljä kilometriä ennen määräasemaa. Siinä istuttiin kaksi tuntia! Mulla ei ollu mitään hätää, mutta joillakin oli aika kiire ja asioita ja tärkeitä tapaamisia toisessa päässä. Kysyin konnarilta, että miten näitä tämmösiä ongelmia on nykyään niin paljon? Että ei 80-90-luvuilla ollu näin hankalaa! ’Kyllä niitä oli! Sillon junat ajoi hitaammin!’ Oli hänen vastaus. Kuljin 90-luvulla aika paljon junalla ja vielä pidempää matkaa kuin nyt. En muista ainuttakaan kertaa, että juna olisi ollut jumissa vian takia. Nyt oon istunu paikoillani vajaan vuoden sisällä jo monta tuntia. Se on aika pelottavaa, sillon kun ulos ei pääse, sähköt loppuu, valot sammuu, ilmastointi tyssää ja helle paahtaa. Että mitä helvettiä on meneillään VR?!


Kotona oon perannu monta tarhaa jo alustavasti. Se tarkottaa sitä, että oon kiskonu vuohenputkea pois, mutta en oo kaikkia sen juuria ehtiny krökkyämään ylös. Tää on silti parempi, jotta vuohenputket ei pääse rehottamaan kaiken ylle jo alkukesästä ja tukahduttamaan muita kasveja. Mut kyllä mua vieläkin vituttaa aika ultimaattisesti se, että naapuri tepasteli viime kesänä aidan tälle puolen ja veti siimaleikkurilla yhden pitkän tarhan osittain lakoon. Selityksenä ’aion maalata aidan’. Ei toisen kukkatarhaan tulla ilman lupaa!! Vaikka meilläkin rajapyykin ja aidan paikka on noin 30cm eri kohdassa meistä riippumattomista syistä ja hänen juridinen rajansa on meidän puolella, niin silti. Silti sinne naapurin pihaan ei mennä ilman lupaa. Ihan perusasia saatana. Kun menin hänelle sanomaan, että se tuntui musta tosi ikävältä, hän sanoi ’ai, siinähän oli vain rikkaruohoja!’ Jees, vuohenputkea oli paljon, koska en leikkauksen takia ollut saanut kuukauteen kyykkiä tai kumarrella, enkä sitten sytostaattien takia jaksanutkaan puuhata niin kuin normaalisti. Mutta siellä oli myös paljon kasveja, joita olin ostanut sinne ja jotka hän niitti maan tasalle. Mikä saatana ihmisiä vaivaa?!


Ei kommentteja: