Enpäs tiennytkään, että ydinvoimalaan oikein toivotetaan turisteja tervetulleeksi. Tokihan tuo paikka on saanu niin paljo vastustusta ja negatiivisuutta aikojen saatossa, että parempi pykätäkin tämmöinen vierailukeskus ihmisten ihmeteltäväksi.
Arkkitehtuuriltaan se oli aivan passeli. Ilman negatiivisia fiboja tepastelin sisään, vaikka itsellänikin aikoinaan killui vaatteissa ’atomivoimaako? ei kiitos!’ -rintamerkkejä.
Siellä se könöttää. Ihan sinne paraatipaikalle ei sentään päästy.
Sisältä tämä oli ihan fiksun näköinen pytinki. Kaikenlaista interaktiivista ja osallistavaa toimintaakin löytyi.
Lähdettiin aikojen alusta. Minä, joka en ikinä ole jaksanut vissiin yhdenkään museon kaikkia plakaatteja lukea, mietin tässä kohtaa, että kuinkahan käy, jääkö puolet lukematta, vaikka päätin tänne mennessä, että nyt kerrankin luen huolellisesti kaiken.
Nonni. Enhän mä jaksanu. Yritin toki! Ja nyt tiedän, että se ydinvoimala toimii semmosilla uraanirakeilla. Ne kuumentaa veden, jonka höyryenergia pistää turbiinit pyörimään ja sitten saadaan sähköä - tai jotain sen suuntaista. Mä olin luullu ehkä, että täällä on joku hiihtoputkentapainen, johon ammutaan joku atomi ja se räjähtää tai mitä ikinä tekeekään ja sitten meillä on energiaa. Miten voi aikunen ihminen ollakin näin kuutamolla? No mutta se taitaa ollakin hiukkaskiihdytin. Pää menee solmuun.
Suomalaisten säteilyannos kertyy pääosin sisäilman radonista. Ja aika hyvä kakku myös terveydenhuollon tutkimuksista. Eri maissa eri kertymät.
Siinä koko hässäkkä. Onhan tääkin yks työpaikka työpaikkojen joukossa.
Nämä oli kiinnostavia! 1920-40 on uusinta uutta olleet mm hiustenkuivaaja, partakone, sähkövatkain, jukeboxi, astianpesukone ja loistevalot. Ei hemmetti, semmosen astianpesukoneen mä haluisin nähdä! Sieluni silmin näen Pelle Pelottoman tyylisen mekaanisen käden, joka harjaa jossain kaapissa astioita. Suomessa perustettiin sähkölampputehdas 1921, joka muutti nimensä Airamiksi 1938. (’Airam’ on toisin päin maria!) Ja eka sähköliesi meillä tehtiin 1936. Jestas! Äiten syntymävuonna siis. 90 vuotta sitten!
Vuosina 1960-70 keksintöjä oli kuulolaite, c-kasetti, taskulaskin, väri-TV. Millä kivikaudella mäkin oon oikeen syntyny, kun nyt jo hamaan menneisyyteen unohdetut jutut on ollu vasta uusia. Ja Otaniemessä tapahtui jännittävyyksiä; Suomen ensimmäinen ydinreaktori käynnistyi 1962! Voin kuvitella miten ne teryleenihousuiset tärkeän näköiset miehet pulisongeissaan ja kekkoslaseissaan on pönöttäneet asian takia.
Uutuuksia 1980-luvulla oli mm CD-levyt ja matkapuhelimet. Ensimmäiset mikroaaltouunit hankittiin koteihin. Muistan sen ekan mikroaaltouunikokemukseni; oltiin Nurmijärvellä kylässä erään opettajapariskunnan luona ja minä sain kaakaota joka mikrotettiin kuumaksi! Katoin mukia epäluuloisesti, että ei tohon voi koskea, sen täytyy olla vielä kuuma! Ja sittemmin samalla vuosikymmenellä meillekin hankittiin mikro ja minä tykkäsin sulattaa siinä paksuja juustopaloja. Mikrojuustoilijoita tais olla sillon enemmänkin.
Semmosella tavalla se ydinjäte sitten muuttuu vaarattomammaksi ajan myötä. Ei nyt sillä, että epäilisin fyysikoita, mutta eipä meistä kyllä kukaan ole siellä 100 000 vuoden päässä toteamassa, että oikeassa olivat, ei säteile enää niin paljo.
Tämä loppusijoitus se on ehkä kaikkein kiistanalaisin asia tässä aihepiirissä. Jännittävät muurahaiskäytävän näköset rakennelmat siis sitä varten.
Onkaloonkin pääsisi käymään, mutta pitäis ilmoittautua etukäteen. En nyt ihan hulluna sinne halunnu kuitenkaa tunkea. No, kaikkia infopläjäyksiä en todellakaan jaksanu lukee, enkä kaikesta ees tajunnu mitään. En tajunnu ees niistä interaktiivisista lasten ’näin käynnistät ydinvoimalan’ -jutuista mitään. Tai sitten ne ei toimineet. Yritin innolla polkea polkupyörääkin, jotta olisin saanu ees pöytälampun syttymään, mutta ei, sekään ei onnistunu. Vähän jupisin, että pitäis näitten laitteitten nyt ees toimia kun sellasia täällä testattavana kerta on. Kantsii tuolla silti käydä, kokonaisuus oli ihan jees.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti