Olen nyt lukenut (aika pikavauhtia) sen Wivi Lönn -kirjan, josta jo aikaisemmin joskus mainitsin. Ihana! Uskokaa pois, se oli ihana! Pirkko Soininen sai Wiviin eloa niin, että joka päivä oikein kaipasin sitä hetkeä, kun pääsen illalla lukemaan lisää Wivin elämästä. Kirja rullasi ihan loppuun asti ja itse asiassa olisin halunnut lukea sitä tarinaa ihan Wivin kuolemaan saakka, mutta kirja ylsi vain 1930-luvulle, kun Hannakin oli vielä elossa. Wivi kuoli vasta 1966.
Kuvan väri on muuten ihan pielessä, ilmeisesti koska huonon valon takia väri näyttää rusehtavan harmaalta, vaikka se oikeasti on violettiin vivahtava vaalean sininen. Mutta se ei ole nyt kynnyskysymys.
Wivin tarinaa viedään ihan sieltä Tampereen Onkiniemessä sijainneesta lapsuudenkodista Amuriin, Laukontorille, Helsinkiin, Jyväskylään, Kulosaareen ja jopa Pariisiin saakka! Oli kiinnostava lukea tutuista paikoista, sen ajan opiskelusta, Wivin töistä, kollegoiden kateudesta (joka oli välillä ultimaattista!) ja ystävyydestä toisiin kollegoihin, matkoista (joita Wivi rakasti) ja myös perhesuhteista ja tietysti suhteesta upeaan Hannaan. En osaa eritellä miksi tämä kirja rullasi paljon paremmin kuin esimerkiksi Elin Danielson-Gambogista kertova kirja, mutta niin vain on. Ehkä, koska kirja ei ollut kuiva faktaluettelo, vaan romaani johon on hienosti leivottu kaikki se fakta, mitä on saatu selville. Niin on hyvä ja se todellakin toimii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti