Voi jukrat kuulkaa, tajusin tässä just yks päivä kartanon sisustusta pohdiskellessani, että mähän oon ihan väärällä alalla, mun pitäis olla sisustaja! Semmonen, joka saa vapaat kädet kaikelle ja joka vaan käy valitsemassa kaupoissa sopivia juttuja ja joku toinen hoitaa laskut. Oishan se aika ihastuttavaa, jos taskussa olis kaupungin luottokortti ja joku budjettikehys olis vaikkapa pari tonnia kuussa, niin avot sillä sais ihmeitä aikaan!
Tietysti siitä summasta pitäis pitää erillään kaikki sähkötyöt, maalaamiset, tapetoinnit, muovimattojen repimiset ja sen sellainen. Aika paljon mua kartanolla riipii esim loisteputkivalot, jotka on vaihdettu vain edustustiloissa kauniimpiin valaisimiin. Että joko pitää leikkiä, ettei niitä olekaan tai sitten koettaa ratkaista asia jotenkin.
Mä olisin sellanen sisustaja, joka suosis antiikkia ja vintagea tai ainakin leikkisää designia ja kodikkuutta. Pitäis olla paljon mattoja, verhoja (myös oviverhoja niin kuin 1800-luvullakin), tyynyjä, liinoja, seinätekstiilejä ja kaikkea lämmintä ja muhkeaa. Värejäkin pitäis olla, mutta ei missään nimessä mitään oksennusta ja sillisalaattia! Ja aivan ehdoton sisustuksen kulmakivi on myös viherkasvit! Niitä olis hyvin runsaasti! Mikään aneeminen yks per huone ei tulis kyseeseenkään.
Nyt on kieltämättä pikkusen sellanen ’hold your horses’-olo, kun enhän mä oo kotonakaan tota konttoria vielä valmiiksi saanu ja lapsuudenkodissakin on kaikenlaista vasta suunnitteilla. Tänä kesänä aion edetä asioiden kanssa ja tuun kertomaan niistä tänne ihan takuuvarmasti myös. Tosi hauska suunnitella ja myös toteuttaa resurssien mukaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti