Viikonloppuna ajettiin tosi kivan pikkukylän, Irjanteen, läpi ja tutustuttiin lähemmin heidän viehättävään kirkkotarhaansa. Vanhat kirkot on usein tosi kauniita ja täynnä tunnelmaa, mutta tämä oli aivan erityisen tunnelmallinen paikka. Kirkkotarhassa ei ollut enää kauhean monta hautamuistomerkkiä jäljellä, ja nekin harvat oli suurimmaksi osaksi ruostuneet lukukelvottomiksi. Mutta tarha oli täynnä vajoamia, joita syntyy, kun arkku lahoaa rikki maan alla. Täällä oli kaikkinensa jotenkin lämmin ja lempeä tunnelma. Harmi vaan, että kirkkoon ei päästy sisälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti