Onpas ihana olla taas kotikonnuilla, jossa ei tuule niin hulluna kuin Ahvenanmaalla!
Nyt, kun vesi on tosi alhaalla, päätin mennä ihmettelemään kartanon tontin rantoja.
Kaupunki on pykänny entiseen ryteikköön kävelyreittejä ja levähdyspenkkejä.
Poimin rannasta ison kourallisen lasinsiruja. Tosi vanhojakin osa. Varsinainen arkeologinen aarre. No eeei.
Vanhan laiturin rauniot on vielä vedessä. Tuossa on ollu todistettavasti laituri 115 vuotta, mutta arvelen, että paljon kauemminkin, mahdollisesti 1850-luvulta lähtien.
Nässyn rannat on mulle jotenki paljo rakkaammat ku Pyhäjärven. En tiä miks. Ehkä se on nää juuret…
Hmm, koskahan kaupunki aikoo tehä tolle jotain? Veikkaan ettei ihan hetkeen.
Jos mun mailla olis tämmönen rakennelma, niin laitattaisin siihen oitis laiturin ja hienon uimakopin sen päähän! Pitsikuvioista vaaleanpunaista puuta ja pikkuruutuiset suuret ikkunat. Ja sitten asuisin siinä koko kesän!
Hänenkin mielestä tuuli aika lujaa, kun höyhenet meni ihan nurin niskoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti