Verikoe vihdoinkin!! Aivan järkyttävän pitkä aika odotella tää kolme kuukautta, etenkin kun vuosi sitten verikokeita otettiin kuukauden välein. Etenkin kun on kipuja, jotka tulee levossa ja herään niihin öisin ja jotka on vaan levinneet lonkan alueella ja alkaneet vaivata läpi vuorokauden. Niitä kipuja, jotka alkoi tammikuun lopulla ja joita syöpälääkäri ei halunnut tutkia, kun soittelin Taysiin helmi-maaliskuun vaihteessa. Vaikka he sanoi, että ’ihan kuule matalalla kynnyksellä otat yhteyttä jos jotain tulee…!’ Mulla tulee yhä uudelleen sellanen olo, että en voi luottaa niihin lääkäreihin ja se ei oo hyvä juttu.
Koetan päivisin täyttää aikani kaikenlaisella puuhalla ja etenkin Matilda-projektilla ja kartanolla, jotka vie ajatuksia muualle, mutta öisin herään jännitykseen, selkäkipuun, tai valvon tuntikaupalla. Että vaikka kuinka yritän ajaa huonoja ajatuksia pois, siellä ne on jossain alitajunnassa vaanimassa kuitenkin. Itken aika paljon ja aika helposti nykyään, koska pelottaa niin helvetisti ja on aivan hirveen epäreilu olo. Nyt nää päivät ennen syöpälääkärillä käyntiä tulee olemaan vaikeita ja etenkin yöt menee muusiksi. Viikonloppuna oon joko hetkeksi taas helpottunut taikka ihan murskana.
Aika kiintoisa MOT -artikkeli muuten sattumoisin just nyt Ylellä. Pistää todella miettimään, miks mun veriarvojen seuranta on nyt 3kk välein, kun vuosi sitten ne oli 1kk välein… ja viime vuonna lisätutkimuksiin riitti väsymys, kun nyt ei tunnu riittävän vakavammatkaan oireet. Säästetäänkö tässä? Ja mitä; miks immuno-onkologisia lääkkeitä ei käytetä, vaikka muualla Euroopassa niistä on todettu olevan hyötyä syövän hoidossa? Raha! Voi jumalauta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti