Olen ehkä hitusen myöhässä tämän vuoden kukkamullanvaihdossa, mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan! Kasveja on tullut lisää ja olen aika innostunut niistä. En tiedä voiko kasveja ylipäätään olla ikinä liikaa? Eikö se ole lähinnä vain järjestelykysymys? Lapsuudenkotiinkin haluaisin jonkun kasvin (ei kaktusta), mutta kokemus on osoittanut, ettei mikään kasvi pärjää siellä ilman kastelua, jos olen poissa vaikka pari kuukautta. En voi ikinä taata, että pääsen sinne tasaisin väliajoin vaikkapa kerran kuussa, saati useammin. Nytpä olenkin tullut ajatelleeksi suljetun ekosysteemin kasvustoa, joka olisi kannellisessa lasipurkissa, eikä sitä edes tarvitsisi kastella. Mahdollisesti kokeilen!
Muratin ostin ihan hiljattain! Olen aina tykännyt murateista, mutta pariin kertaan olen onnistunut tappamaan semmoisen. Sorge murget! Yritän jälleen siis.
Tämä hupsu lehdykkä oli kukkakimpussa ja kun olin pitkän ajan päästä heittämässä leikkokukkia menemään, huomasin tämän kasvattaneen hienot juuret maljakkoon! Tänään latasin tabletille ilmaisen kasvientunnistusohjelman PlantNetin, joka toimii hyvin ja kertoikin sitten heti, että tämä uutukainen on juovatraakkipuu!
Mies osti hiljattain jukkapalmun, koska hänellä oli jo muut palmut; Juhani, Jaro, Jouni, Jan… Jukka on vielä ostoruukussa, kun aloin aprikoida, että täytyykö hänelle vaihtaa isompi ruukku vai ei.
Ja tämä hurjasti kasvava kasvivauva on aarnipeikonlehti! Tykkään tosi paljon! Tähän mullanvaihtoprojektiin menee päiväkausia, etenkin kun tänään oli paljon muutakin hommaa. Mutta tämä on kivaa hommaa!
1 kommentti:
Viherkasvit tuovat viihtyisyyttä kotiin, mutta minulla on sama vika, olemme usein pidempiä pätkiä pois kotoa eikä mikään kasvi selviä. Niinpä minulla on vain kaksi aloe veraa, jotka nostan kesällä ulos suojaiseen paikkaan, ettei aurinko niitä porota kuiviksi ja sateella saavat hieman vettä. Talvella pärjäävät pitkään kastelematta viileässä porraskäytävässä ikkunalla.
Ja olipa varovaisen hyviä uutisia syöpälääkäriltä!
Pikku-A
Lähetä kommentti