Tällä hetkellä jatko leijuu ihan ilmassa. Olen käynyt psykiatrisella hoitajalla nyt toistaiseksi viimeisen kerran. Ei viimeisen siksi, että kaikki olisi hyvin taas, vaan viimeisen siksi, että ensi viikolla on psykiatrisen lääkärin vastaanotto ja hän sitten tekee lausunnon Kelasn ja sen jälkeen Kela tekee päätöksensä, että antavatko he minulle oikeuden psykoterapiaan. Tai että siis korvaavatko siitä terapiakäynnistä osan, sillä siitähän tässä on kyse. Kun yhden käyntikerran hinta pyörii siellä satkun kieppeillä, niin omalla rahalla sinne meneminen ei ainakaan kovin tiuhasti niitä terapiaistuntoja mahdollista. Onhan tää vähän sillee hassua, että haluaisin terapiaan juuri siksi, että mieli tasaantuisi, jotta pääsisin pikkuhiljaa takaisin työelämäänkin, mutta rahaa ei ole työttömänä tukien varassa mennä terapiaan. Jos olisin töissä, voisin maksaa hyvin omat terapiani, vaikka palkka olis vaan tonnin esimerkiksi. Mutta koska ensin tarvitaan terapiaa, jotta jaksan töihin, niin on tämä vähän tämmöinen rinkula, jonka kehää turhautuneena kierrän. Ja se Kelahan torppas mun kuntoutustukihakemuksen, samoin kuin Varmakin. Olisinkin yllättynyt, jos jommassa kummassa se olisi mennyt läpi.
Laskin tuossa mielessäni juuri, että mitä kaikkea terveydenhoitoon liittyviä käyntejä/ juttuja mulla on ollut tän reilun kolmen vuoden aikana. Onhan niitä.
Sairaalassa yöpymisiä (eri kertoja siis, yhteenlaskettu yömäärä ehkä 20) 4kpl.
Leikkaussalissa operaatioita 6kpl.
Nukutuksia 3kpl.
Sytostaattikäyntejä 12kpl, joista 3eri sytoyhdistelmää ja yksi kudokseen vuotaminen.
Syöpälääkärillä käyntejä ehkä 15-20kpl.
Erilaisilla syöpään liittyvillä hoitajilla käyntejä ainakin 8kpl.
Psykiatrisilla hoitajilla käyntejä (TAYSissa, TKssa ym) 13kpl.
Työterveyslääkäreillä käyntejä noin 10kpl.
Fyssareilla käyntejä noin 8kpl.
Työterveydessä terapeutilla käyntejä 5kpl.
TK-lääkäreillä käyntejä ainakin 10-15kpl.
Käsikirurgilla käyntejä 1kpl.
Gynellä käyntejä 2kpl.
Suonikohjuoperaatiossa ja siihen liittyen lääkärissä 2kpl.
Röntgenkuvissa käyntejä ainakin 2kpl.
Magneettikuvassa käyntejä 2kpl.
TT-kuvassa käyntejä ainakin 6-7kpl.
Mammografiassa käyntejä 2kpl.
Hammaslääkärikäyntejä noin 5 kpl.
Verikokeissa käyntejä yli 30kpl (Fimlabin sovelluksesta laskien.)
Itse pistettyjä valkosolubuustipiikkejä 12kpl.
Napapiikkejä yli 70kpl.
Lukemattomia kanyylin asentamisia ja pari kivuliasta ja vaarallista suonen rikkoutumista.
Plus kaikkea muuta kivaa, kuten;
Katetreja, nenä-mahaletkun asentamista, rauhoittavia eri tilanteissa, dreenejä, kaulavaltimokanyylejä, vaippoja, pyörätuoliin turvautumista, rollaattorilla kulkemista, keppien kanssa kulkemista, happiletkutusta, hengenahdistusta (tukehtumistunne), unettomuutta, paniikkia, kuolemanpelkoa…
Näistä kaikki muut, paitsi suonikohjuoperaatiot, liittyy jotenkin syöpään tai syöpälääkityksen aiheuttamiin liitännäisongelmiin. Esim hampaat pitää olla kunnossa, jotta voidaan tehdä leikkauksia ja antaa syöpähoitoja. Eli reippaasti yli 100 käyntiä siellä täällä, siis vähän tiuhemmin kuin joka toinen viikko jossain terveydenhoitoon liittyvällä käynnillä. (Syöpäruljanssia edeltävässä elämässä kävin lääkärissä keskimäärin kerran kahdessa vuodessa ja ainoat kipulääkkeet mitä söin, oli disperiini.) Samaan aikaan ton kaiken kanssa olen tehtaillut ja tehtailen koko ajan hakemuksia ja lomakkeita Kelaan, Varmaan, työkkäriin, jätän palautteita kelataksiin, sairaalaan, lääkäriin, Kelaan, Varmaan. Juoksen apteekissa ja kokeilen erilaisia (turhiakin) lääkityksiä jos jonkinlaisiin asioihin. Samaan aikaan elän omaa arkeani (joka on kyllä vinksahtanut pahastikin koko syöpäceissin ansiosta) ja olen stressaantunut syövästä ja sen uusimisesta, hitaasta toipumisesta (siitä kaikesta mikä meni pieleen esim), lääkkeiden sivuvaikutuksista, siitä miten eri tavalla kroppa toimii nyt ja siitä miten mieli poukkoilee alas tai vielä alemmas, ihmissuhteista, hakemusten tekemisestä ja niiden hylsyistä, kivuista, nivelten jäykkyydestä ja aivosumusta, unettomuudesta ja työhön palaamisen paineesta.
Koska meitä on niin moneen junaan, niin mietin että jos joku kadehtii mun elämää, ja esim sitä yleistukea, jota nyt saan, tämän jälkeenkin vielä, niin tervetuloa tähän mankeliin vaan. Iloisesti luovutan paikkani eteenpäin, pesen käteni tästä kaikesta ja singahdan siihen reippaaseen elämääni, jota elin ennen tätä. Mutta koska uskon, että elämässä pitää mennä eteenpäin aina niillä korteilla, jotka on kädessä, en muhi katkeruudessa, vaan katson eteenpäin. Ja niille, joilla on vaikka syöpä juuri todettu; jos minä selviän kaikkien kiemuroitten jälkeen selville vesille, niin voit sinäkin selvitä! Iso tsemppi kaikille, joilla on terveydellisiä haasteita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti