Tämmöisiä minä mietin yön kynnyksellä, lapsuudenkodissa.
Lapsuudenkylä. Kuinka monta kertaa olenkaan kiivaasti toivonut ajan kelautuvan taaksepäin! Olisi edes vuosi 1950. Isä olisi 18, paappa eläisi vielä, rakkain setäni olisi 7-vuotias. Satoja taloja puuttuisi. Olisi paljon peltoja, hirveä määrä riihiä ja latoja. Lapsuudenkodin paikalla olisi peltoa. Lehmiä, lampaita, hevosia, kanoja, possuja melkein joka talossa. Äiti olisi teini. En tiedä oliko hän edes vielä käynyt koko kylällä.
Tai jos olisi vuosi 1850. Olisi muutamia kantataloja, isoine peltoineen ja metsineen. Olisi paljon torppia, mäkitupia, toisten nurkissa asuvia loisia. Lissu-mumma (paapan isoäiti) asuisi tässä kylässä ja olisi 17. Hänen 9 sisarustaan olisi kuollut yksi toisensa perään. Tie olisi olemassa, mutta se olisi vain pieni kärrypolku. Lissun isoäiti Anna olisi yli 80. Hän kuolisi tässä lapsuudenkodin vieressä olleessa torpassa vasta monen vuoden kuluttua. Oliko ihmiset silloin iloisia? Minkälaisia nimiä he antoivat hevosilleen, lehmilleen, koirilleen ja kissoilleen? Kävikö kukaan heistä yökävelyllä luhdalla? Puhuisiko kävelijä siellä esivanhemmilleen?
Jos olisi vuosi 1750. Esi-isien talo olisi vasta muutaman vuoden ikäinen. Lissun isän isän isä olisi 14-vuotias ja asuisi tässä lapsuudenkodin vieressä siinä uudistalossa. Hänen vanhempansa olivat lapsia, kun isoviha ruoski maakuntaa. Heillä olisi metsää ja jo jonkun verran peltoakin. Osa pellosta olisi pahaista suota aina jokeen asti. Lähin naapuri olisi kilometrin päässä metsän takana. Toisessa suunnassa lähin naapuri olisi 2,5km päässä. Ei ollut torppia tai mäkitupia. Aika sopivaa aikaa introvertille varmaan.
Vuonna 1650 täällä ei ollut yhtään taloa, eikä yhtään tietä. En tiedä Lissun esi-isistä enää mitään tässä vaiheessa; ketä he olivat, mistä he tulivat. Eipä ollut mailla halmeilla taloja, koko tässä lapsuuteni pitäjässä oli tuon vuosikymmenen aikana suunnilleen neljä taloa. Jos matkustaisin siihen aikaan, en tunnistaisi ehkä mitään paitsi joen, puron ja kallion, mutta niitäkin pitäisi etsiä majavien ja maahisten kanssa.
Mikäli vuosi olisi 1550, lähimmät talot olisivat aika kaukana. Loputonta metsää ja suota olisi joka puolella. Täällä lähistöllä ei asuisi kenties vielä yhtäkään ihmistä, ellei joku introverttien introvertti olisi muuttanut maakuoppaan mököttämään jonnekin joen varteen. Esi-isäni Jaakko Ilkka syntyisi suunnilleen lähivuosina. Kovin monesta muusta tuon ajan esivanhemmasta ei olekaan sitten tietoa.
Haparoin vuoteen 1450. Melko pimeää on. Näkyy metsää ja suota, vielä enemmän kuin tähän mennessä, tällä aikamatkalla. Jotain satakuntalaisten eräsijoja täällä taitaa harvakseen olla. (Tuskin tällä kylällä kuitenkaan.) Joskus joku tyyppi hiipparoi oravannahkoja metsästämässä tai karhua kaatamassa. Eipä juuri rallatuksia taida kuulua, tai savua nenään osua.
Eksyn vuoteen 1350. Tuskinpa kukaan edes tietää että on vuosi 1350! Eipä täällä taida näkyä ketään, jolta voisi asiaa kohteliaasti tiedustella. Missä sivistys? Missä edes introvertti? Luulen, että Isossakyrössä harhailee joku. Ruotsalaisten muuttoliike rannikolle oli huipussaan ja täällä sisämaassa päin oli hortoilevia erämiehiä. Villi rajaseutu siis.
Kannattaako edes kurkistaa vuoteen 1250? Jotkut kajahtaneet Sastamalan ja Hämeenkyrön miehet tepastelevat täällä silloin tällöin. Menkää matkoihinne mokomat! Ruotsalaisetkin keksivät suuntautua pohjalaisalueelle. Eikä siinä vielä kaikki, saamelaiset mököttävät kaiken keskellä. Virallisia kirkkopitäjiä ei ole yhtään ja toinen ristiretki on vasta meneillään.
Onko semmoinenkin vuosi kuin 1150 joskus ollut olemassa? Jotakin omituista on tapahtunut; edes arkeologit eivät ole löytäneet paljon mitään täältä tältä ajalta. Ollaan köyhtyneessä periferiassa. Piispa Henrik - mikäli häntä oli edes olemassa - keekoilee pomottamassa pakanaparkoja. Pysykää lujana! Pitäkää kiinni muinaisuskostanne!
Jos menee vielä kauemmaksi taaksepäin, voi joutua viikinkien sieppaamaksi, kompastua muinaissuomalaisiin tai päästä saamelaisten noitarumpupiiriin. Menee niin hähmäiseksi ja epäselväksi, että taidan kääntyä takaisin nykyaikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti