Ulkona sataa keltaisia rapeita lehtiä ja ilma on jo selkeästi kylmempi myös sisällä. Kartanolla olen ollut hiukan vähemmän (kauhistuttaa miten paljon kotonakin on tehtävää…) ja aion ollakin tässä loppuvuoden kuukausina kartanolla vähemmän. Nykyään tuulee aika voimakkaasti ja usein; tuuli repii terveitäkin puita poikki, vähän kuin metsästäjä vääntäisi niskat nurin kauriilta. Jännittää, sillä minusta riittäisi jo se, että lapsuudenkodin pihassa on kaatunut lähivuosina kolme puuta ja mökillä muutama enemmän, yhtään enempää ei tarvitsisi kaatua.
Haaveilen muutamista parfyymeista, joita myydään Tampereen Sokoksella nykyään. Niche-tuoksuja. Käyn siellä nuuhkuttelemassa niitä aina kun voin, sillä nyt en pysty ostamaan kalliita pulloja. Koskahan edes viimeksi olen ostanut…? Vaatteista en suuremmin haaveile, mikä on suoranainen ihme minulle. Enkä juuri laukuistakaan, ellei oteta lukuun sitä, että kohta tekonahkareppuni hajoaa ja iskin markkinoilla silmäni puhvelinnahkareppuun.
Kohta täytyy pukeutua vielä enemmän kerroksittain ja ottaa kaikki säärystimet ja ranteenlämmittimet ja pipot esille. Kohta voi myös ryhtyä polttamaan kynttilöitä iltaisin ja ripustaa valoköynnöksiä sinne ja tänne; miten ihanaa se taas onkaan! Pilkahduksina mieli on myös ollut hyvin kevyt ja valoisa, toiveikas ja rauhallisen innostunut. Sanoin itselleni tänään jo kahdesti ’ihanaa’ ja se todella tulee sielun sopukoista. Tarvitaan vain rauhallinen hetki ja zen, huolet ja ärtymykset on selvästi luisuneet jonnekin kauemmas. Ihanaa keskiviikkoa siis myös teille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti