Melko tyylikästä kyllä ja tuttu juttu monelle, mutta muistatteko vielä että Nokialla tehtiin myös talouspaperia? Setäni oli Nokian tehtailla töissä ja häneltä saimme säkkikaupalla talouspaperia 80-luvulla. Kerran saimme ison, halkaisijaltaan noin metrin kokoisen paperirullan, johon ei oltu leikattu repäisykohtia. Rulla oli vaatehuoneemme takanurkassa vuosikausia. Aina kun tarvitsimme paperia, siitä piti käydä leikkaamassa paperinippuja veitsellä. Jos en muuten aivan väärin muista, kuljetimme rullan Nokialta kotiin maastoauton katolla.
.
29.9.2014
28.9.2014
Tupakkamainosten ihmiskuvaa
Yhdellä vilkaisulla voi todeta, että vain miehekkäät miehet ja tyylikkäät naiset polttavat tupakkaa! Mainostajina toimivat myös hissipojan näköiset nuoret miehet. Tosin tästä maailmasta on kulunut jo 50-70 vuotta ja kuvat on lähestulkoon aina piirrettyjä, kuten monet muutkin mainokset olivat tuohon aikaan.
Kummallista miten hyvältä joku tupakka voi joskus tuoksua, mutta ihminen joka on juuri tupakoinut, haisee pelkästään ällöttävältä! Aivan sama juttu kahvin kanssa; ihminen joka on juuri hörppinyt kupillisen kahvia, voisi minun puolestani mennä hengittelemään jonnekin muualle kuin minun eteeni, vaikka itse kahvin tuoksu ei ole kamala.
Muutama vuosi sitten menin Saksassa todella savuiseen baariin, jossa kaikki tuntuivat röyhyttelevän ketjussa pikkusikareita. Aluksi tunnelma oli epätodellinen ja magee. Kymmenen minutin kuluttua ällötti niin paljon, että oli pakko poistua. Hassu juttu. Itse en ole koskaan polttanut, mutta en silti ole aivan tupakoinnin totaalikieltämisen kannalla. Sitä paitsi haluaisin Klubi-ukon takaisin Tampereen katukuvaan ja valomainos-maailmaan!
27.9.2014
26.9.2014
Syyspuhuri ja eläke
Nyt kun on luvattu jonkinmoista puhuria ensi yöksi, on juuri sopiva aika hakea kellarista puita ja sytytellä hiljaksiin syksyn ensimmäiset tulet kakluuniin! Tänään olin ensimmäisen päivän töissä saikun jälkeen, eikä tunnu ollenkaan pahalta ajatukselta sytytellä kynttilöitä palamaan ja hauduttaa ainakin pari pannullista teetä illan aikana.
Kun uutisista on saanut kuulla kaikenlaista eläkeiän pidentämisestä, voin kertoa että, teen mielelläni töitä vaikka 80-vuotiaaksi, kunhan suostutte muutamaan ehtoon...
Ehto 1; työviikon lyhennys porrastetusti niin, että 50-vuotispäivän jälkeen teen 4-päiväistä työviikkoa, 60-vuotiaana 3-päiväistä, 70-vuotiaana 2-päiväistä viikkoa joista ainakin toinen päivä on ETÄ ja 75-vuotiaana yhtä ETÄ-päivää viikossa!
Ehto 2; oitis 50-vuotispäivän jälkeen työpäiväni lyhenevät 6-tuntisiksi, lyhentyen edelleen tunnin jokaisella ikäportaalla. Työpäiviin sisältyy luonnollisesti kahvitunnit ja ruokatunti, jotka eivät ole omaa aikaa, vaan ihka oikeaa työaikaa!
Ehto 3; Tahdon viisivuosittain ikälisät palkkaani! Alkaen NYT!
Ehto 4; Työterveys ja virkistysmatkat ja kaikenlainen terveyden ylläpito ja kartoitus sisältyy työehtoon. Ylläpidolla tarkoitettaisiin ainakin kuntosalia, pilatesta, joogaa, shindoa, asahia, uintia, hierontaa, kuumakivihierontaa, kylpylöitä. Kartoitus tarkoittaa kuntotestejä, verikokeita, ravitsemusneuvontaa sekä kursseja.
Ehto 5; Vuosilomat kertyvät seuraavasti: talvella pidettävä jouluun orientoitumisaika alkaa joulukuun 1. päivä ja jatkuu aina loppiaiseen saakka. Sen jälkeen parhaana pakkasaikana hiihtolomaa ainakin 4 viikkoa. Keväällä, ajalla maalis- toukokuu, kolmen viikon kevätloma, (mielellään ulkomaille) ja kesällä, ajalla kesä- elokuu, neljän viikon kesäloma. Lopuksi syysloma, ajalla syys- marraskuu, kaksi viikkoa jossakin piristävässä maassa poissa Suomesta.
Ehto 6; Työvuosi muodostuu itse valitsemistani tehtävistä eri kohteissa eri vuodenaikoina. Syksyllä se merkitsisi lasinpuhallusta. Keväällä savenvalantaa. jne...
Ehto 7; Palkka ei tietenkään tipu tuntimäärien tippuessa! Päinvastoin palkka määritellään uudelleen seuraavaan pyöreään tuhatlukuun joka ikäportaalla. (Minullahan on huikea kokemus sekä työstä, että elämästä kun vuosia napsahtaa lisää mittariin!)
Näillä ehdoilla voin harkita jonkinlaista uutta sopimusta edelleen 80-vuotispäivänäni, katsotaan se sitten. Olisiko se vaikka ulkomaankirjeenvaihtoa - voisin pitää blogia talvisin New Yorkissa, keväällä Lontoossa, hmmm...
Työnantajat! Voitte jättää tarjouksianne ja anomuksianne blogini kommentteihin, kiitos.
25.9.2014
Keittokirjavimma
Minua vaivaa keittokirjavimma!
Joku voi ajatella että tämä liittyy ikuisuusprojektilta tuntuvaan laihdutuskuuriini (josta ei sen enempää), mutta todellisuudessa innostus ryöpsähti alkuun viime keväänä, kun työn kautta tutustuin laajaan kokoelmaan vanhoja ja vielä vanhempia keittokirjoja. Nykyään parkkeeraan kirjakaupassa mieluiten keittokirjahyllyn tienoille. Minulle kelpaa kaikki; sienikirjat, riistakirjat, historialliset keittokirjat, esihistorialliset keittokirjat, kakkukirjat, suklaakirjat, leivoskirjat, thairuokakirjat, terveellisen ruoan kirjat, smoothiekirjat, vihermehukirjat, säilöntäkirjat, raakaravintokirjat, salaattikirjat, valkokankaan herkut ja ihan mikä vaan! Ei sillä, että mitään saisin aikaiseksi niistä kirjoista. Mutta hiljaa hyvä tulee, eikös niin?
24.9.2014
Sienessä
Eilen voivottelin sitä kun en ehdi puutarhan satoa kerätä, mutta sienessäpä olen ollut enemmän kuin koskaan ennen. Johtunee ehkä myös siitä, että sieniä on nyt enemmän kuin ikinä olen metsissä nähnyt. Olen kerännyt tatteja, kangassieniä ja karvarouskuja. Tateista pyöräytinkin jo sekä kastikkeen, että keiton ja osan laitoin pakkaseen. Muut sienet suolasin kellariin odottelemaan joulupöytää.
Beskowin sienten maailma on aika söpö.
23.9.2014
Hiljaiseloa, kirjoja ja leffoja
Lääkärissäkäynti, uuvahdus, teetä ja sohva.
Onneksi mitään tulehdusta ei ole, eikä jälkitautia. Pitkittynyt ja ärhäkkä syystauti vain. Ulkona notkuu muutama marjapensas ja omenapuu; en ole jaksanut tehdä niille juuri mitään tänä syksynä. Taskuuni nappaan ohimennen muutaman herkkupalan, mutta yhden yhtä mehupulloa ei ole keitetty, eikä hilloa hillottu. Mutta en minä siitä stressiä ota, katselen vain ikkunasta ja ajattelen, että ensi vuonna sitten paremmalla ajalla ja energialla!
Taidan kaivaa esiin muutaman katsomattoman leffan ja lukea sitä sun tätä, näiden saikkupäivien aikana, kun muutan sohvalle troppeineni lepäämään. Onneksi aurinko paistaa, vaikka viiltävä tuuli ulkona riepookin.
Aurinkoista saikkua kaikille sairastaville!
22.9.2014
Sitkeä flunssa ja pimenevät illat
Yli viikon kestäneen vuolaan nuhan ja pienen kuumeen jälkeen päätin jäädä kotiin lepäämään. Uudet pehmeät villasukat, flanellipyjama, vaaleanpunainen topattu "bedjacket", silmissä kuumeinen katse ja kädessä kuppi hunajalla ryyditettyä teetä, sitä on tämä päivä ollut. Nukkumista puolille päivin, lepäämistä televisiota katsellen, ulkona riehuvan syysmyrskyn kuuntelemista. Mietin miksi olen nyt flunssaisempi kuin ikinä aikaisemmin, vaikken ole puoleentoista vuoteen sairastanut minkäänlaista nuhaa ja kuumetta? Mahtoiko peruskuntoni romahtaa keväällä sairaalakeikkojen myötä. Juuri kun aloitin kansalaisopistojen kurssit, alkoi sairastaminen, enkä voikaan osallistua! Harmittavaa, mutta jaksan kyllä odottaa! Illat pimenevät, kynttilät syttyvät ja tee höyryää kupissa. Vielä minä ponkaisen sohvalta ja sängyn uumenista ulos kuulaaseen tai vaikka sadetihkuiseen syksyyn entisin voimin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)