.

.

31.3.2022

Verho-ostoksilla



Hain eilen Eurokankaasta Marimekon pellavaverhon tuohon alkoviin oviverhoksi. Se juttelee mun mielestä aika kivasti tuon vanhan (ehkä 60-luvun) pitsiverhon kanssa ja tuo mukavaa fiilistä huoneeseen. Tämän olohuoneen tuunausta ei ole edes vielä aloitettu ja verho oli nyt ensimmäinen askel. Tarkoitus on tehdä tästä mummolamaisen viihtyisä paikka, jossa ei juurikaan ole moderneja ratkaisuja. Pääosin olemassaolevilla huonekaluilla ja esineillä teen huoneesta viihtyisän. 

Tällä hetkellä huone on röykkiöitten vallassa ja vaatii aikaa saada siitä viihtyisä. Näinollen nukun edelleen täällä ollessani keittiön laverissa. Keittiöön kuitenkin on tulossa tämän kesän aikana pappani tekemiä kaappeja kaksi kappaletta, eikä laverille ole enää paikkaa. Toinen kaapeista tarvitsee puusepän apua ja toinen tyhjäyksen, pesun ja tuuletuksen, sekä kantamisen tänne yläkertaan.








30.3.2022

Mailla



Pompsahdin jälleen lapsuudenkotiini! Tässä sydämeni maisemia, joita ei enää ole. Mumman talo on poissa, pellot ja lehmihaat poissa, meidänkin talo ja piha kovasti muuttuneet.


Kuvassa mumman talo joskus 1940-luvun lopussa.

Lapsuudenkodistani oli vain kivenheitto mumman talolle.

Mumman kissa ja taustalla lapsuudenkotini.

Isäni joskus 1930-luvun puolivälissä.


29.3.2022

Lakko eli pyykkipäivä



Olen ensimmäistä kertaa elämässäni lakossa. Tähän ei liity mitään kuumia tunteita, mutta en halua olla rikkurikaan. Olen aina tyytynyt palkkaani mukisematta ja nyt se on vielä inansa parempi kuin normaalisti, koska olen sijainen. Ja nyt kun olen lakossa, saan lakkoavustusta aika paljon enemmän kuin saisin palkkaa! En tiennyt moisesta lakkoavustuksesta mitään aikaisemmin. Jos lakkoavustus muuttuisi palkaksi, olisi bruttopalkkani yli tonnin parempi kuin palkkani on muuten. Wau. Voisinkin tässä lakkoilla vaikka koko loppuelämäni, lähetteks mukaan leidit?






No oikeasti lakko tarkoittaa pyykkäystä, tiskausta, järjestelyä ja siivoilua kotona. Ehkä hiukan inventointia  ja poistojakin. Aurinko paistaa todella ihanasti ja fiilis on ihana!

 

27.3.2022

Kulutus-syyllistäminen ja hiilijalanjäljen mustavalkoisuus



Ladataanpas näennäiset faktat pöytään;
Me elämme kahdestaan isossa omakotitalossa, jonka lisäksi omistan sisareni kanssa lapsuudenkotini, joka on vielä isompi omakotitalo. Molemmissa taloissa on öljylämmitys. Tämän lisäksi meillä on mökki, jossa on osittainen sähkölämmitys. Mökki sijaitsee kotoa noin 100 km:n päässä.

Meillä on kuusi autoa. Mikään niistä ei ole sähköauto tai hybridi. Tämän lisäksi talleista löytyy kuusi moottoripyörää, yksi moottorikelkka, yksi hytillinen vene ja muutamia pikkuveneitä.

Syömme lihaa, emmekä valitse koskaan vegaania vaihtoehtoa. Matkustelemme paljon, lomailemme hotelleissa ja käymme ravintoloissa. Shoppailemme mielellämme.

Olemme siis varsinaisia pahuuden ja välinpitämättömyyden ällöttäviä esimerkkejä! Vai olemmeko?
Katsotaanpas tarkemmin.





Asuminen ja eläminen. Talomme on kylläkin iso 1950-luvun talo, mutta vaikka lämmitysjärjestelmä toimii öljyllä, emme lämmitä huoneita koskaan yli 20-asteisiksi. Lisälämmönlähteenä keskikerroksessa on varaava kakluuni, jossa poltamme kuivaa koivuklapia ja kellarikerroksessa on takka. Kovilla pakkasilla talomme lämpö vaihtelee huoneesta riippuen (huoneiden ovia pidämme kiinni) 11 asteesta max 18 asteeseen. 

Kerrospukeudumme ja käytämme useita villasukkia tarvittaessa. Sähkösaunan lämmitämme kerran tai kahdesti viikossa. Emme käy suihkussa muina päivinä. Kuuman veden kulutus on siis melko minimaalista. Valaistus toimii nykyään ledilampuilla, joista osa syttyy pieneksi ajaksi liiketunnistimella ja sammuu sitten itsekseen. Pidän hämärissä olemisesta ja poltan kynttilöitä. Keittiössä käytetään kiertoilmauunia ja vedenkeitintä, jossa on portaittainen lämpötilavalitsin. 100 astetta en valitse juuri koskaan.

Siivouksessa ja pyykinpesussa olen käyttänyt ekologisia pesuaineita tai en ollenkaan pesuaineita (sillä liotuksella pääsee pitkälle!) jo 30 vuotta. Samoin kosmetiikassa, sikäli mikäli kosmetiikkaa edes käytän.

Kulkeminen. Tiedän, että on ihmisiä, jotka paheksuvat todella suuresti perheitä, joissa on enemmän kuin yksi auto. Mutta olenkin sanonut, että se on ihan sama asia vaikka meillä olisi 20 autoa, kun yksi meistä vain omistaa kortin ja yhdellä autolla ajetaan kerrallaan. Kuudesta autostamme yksi on asuntoauto, yksi on miehen työauto, yksi on vapaa-ajanauto ja loput kolme ovat harrasteautoja, joilla on ikää peräti 50 vuotta. Niillä ei juuri ajeta, mutta niitä ei ole toistaiseksi poiskaan myyty. Meidän mielestämme auto(kin) pitää kuluttaa loppuun, eikä uudehkon vaihtaminen vielä uudempaan ainakaan ole ekoteko. Kelkalla ajettiin tänä talvena yhden kerran, moottoripyörillä viime kesänä nolla kertaa. Vene oli käytössä useita kertoja.

Ruoka, lomailu, shoppailu. Kasvatamme itse pienen osan syötävistä (marjoja, raparperia, omenia, yrttejä). Ostamme paikalliselta metsästysseuralta hirvenlihaa niin, että sitä on aina pakastimessa. Poroa löytyy pakastimesta myös aina. Sellaiset säännöt kuin ”liha säilyy pakastimessa vuoden” on käsittämätöntä huuhaata ja todellista tuhlausta! Emme koskaan heitä mitään pois sillä perusteella. Emme koskaan ole sairastuneet sen vuoksi. Riistalihaa ei muuten lasketa laskureissa miksikään, oletteko huomanneet? Se on liha kuin liha, aina yhtä paha! Vaikka oikeasti asia ei ole niin. Ne, jotka näitä laskureita keksivät, eivät taida tajuta miten paljon maalla syödään riistaa. Meillä syödään myös paljon kalaa ja kanaa. Mutta en aio koskaan luopua myöskään ”punaisesta lihasta”. En ainakaan painostuksen takia.

Olen eläissäni lentänyt ulkomaille alle 10 kertaa. Kerran Islantiin, pari kolme kertaa Lontooseen ja muutaman kerran Saksaan. Viimeksi lensimme vuonna 2011. Siitä voisin luopua leikiten. Laivalla käyn keskimäärin kerran vuodessa. Minulle matkustelu on sitä, että menemme Viroon tai siitä läpi Eurooppaan omalla autolla, käymme Tukholmassa tai kiertelemme kotimaassa. Usein lomailemme ihan asuntoautossa jossakin rauhallisella levikkeellä. Tai sitten oleilemme mökillä tai kellumme järvellä.

Ostoksissa kannatamme mielellämme jotakin paikallista tekijää tai käymme kirppiksellä. Nettiostosten teko on maaseudulla lähes ainoa ekologinen tapa ostaa ylipäätään mitään. Korona-aikana kaupungissa käyminen on muutenkin laskenut minimiin.

Tämä ei ole mikään puolustuspuhe, eikä syytöspuhekaan, vaan tarkoitus on osoittaa miten yksipuolisesti niitä laskureita laaditaan ja miten helposti ihmiset saadaan tuntemaan olonsa syylliseksi. Jos laskuri osoittaa, että oletpas sinä pahis, niin mieti tarkemmin. Jos laskuri osoittaa että olet hyvis, niin mieti sitäkin. Jokapäiväinen suihkuttelu ja älypuhelin eivät oikeastaan ole ekologiaa ollenkaan. Kyse on valinnoista. Usein syytetään entisajan ihmisiä luonnon pilaamisesta, mutta se kielii mielestäni vain siitä, että entisajoista tiedetään yleisesti aika vähän. Se metsästä löytyvä jätekuoppa metalliromuineen ja laseineen voi olla yhden talon määrä 50 vuoden ajalta. Mieti miten paljon jätettä (sitäkin jonka kauniisti kierrätät) sinulta tulisi tuossa ajassa. Entisaikana jätettä ei kertynyt, sinulta kertyy, kutsutpa sitä millä nimellä hyvänsä.

Kuvissa on sellainen pihapiiri, jossa olisi unelmaisen ihana asua! Pihassa käyskentelisi vapaana muutama eläin, joista se ruoka sitten osittain tulisi. Sen verran minusta voisi kääntää kelloa taaksepäin, että jokaisella perhekunnalla olisi tuollainen talo eläimineen ja kasvimaineen, peltoineen, metsineen. Itse tekeminen, kulutuksen väheneminen ja levollinen elämäntapa seuraisi siitä ihan itsestään.


26.3.2022

Ajan kulua



Aika suuressa kuvassa:

Kolme kuukautta joulusta.
Kolme kuukautta juhannukseen.
Kaksi vuotta koronaa.
Kuukausi sotaa Ukrainassa.






Henkilökohtainen aika:

Neljä viikkoa osa-aikatyötä takana.
Kolme työpäivää alkuviikosta.
Neljä kotipäivää loppuviikosta.
Torstaina mielessä yhä työasiat.
Palautuminen vie todellisuudessa päiviä.
Muutamia asioita tästäkin oppii.
Tämä vaikuttaa valintoihini tulevaisuudessa.
Eikä se ole huono asia!


25.3.2022

Rikkaat ja rahattomat



Mää oon hurahtanu sellaseen ohjelmaformaattiin kun ”rikkaat ja rahattomat”. Itse enimmän ikää siellä suloisen rahattomuuden puolella eläneenä eläydyn kyllä voimakkaasti ohjelmaan. Tosin sellainen huomio ainakin tuon ohjelman esittelemistä nykyköyhistä, että ne ei näytä kyllä yhtään köyhiltä! Niiden koditkaan ei näytä köyhiltä, vaan tavallisilta keskiluokkaisilta kodeilta.

Esimerkiksi eilisen jakson vastaparien kuvia tuijotin etukäteen jonkun aikaa, miettien kumpi noista on se köyhä äiti ja tytär. Lopulta tulin siihen tulokseen, että toi keltatakkinen äiti on köyhä, koska ei kukaan superrikas olisi noin epäsiistin näköinen; tukkakin kampaamatta. Niistä teinityttäristä taas totesin, että kumpi vain voi olla köyhä tai rikas.

No, ohjelman alkaessa tajusin melko pian, että kyseessä ei olekaan köyhä homssuinen äiti, vaan miljonäärimies tyttärensä kanssa!! Jaahas. Pieni päänsisäinen uudelleensijoittelu. Eli se rikkaan näköinen äiti olikin köyhä ja köyhän näköinen äiti olikin rikas isä. Kun ohjelma oli sitten lähes loppumetreillä, tajusin vihdoin, että tuo miljonäärimiehen teinitytär onkin hänen kihlattunsa. No, ei hän ihan teini ollutkaan, vaikkakin olisi siinä kyllä voinut olla isä ja tytär.

Mietin omaa historiaani. Meidän kodin huonekalut, ne vähäiset, oli saatu ja dyykattu. Sekalainen satsi eri ikäisiä ja eri tyylisiä huonekaluja. Meidän tavarat oli kirppiksiltä. Meidän vaatteet oli UFFin euron päiviltä tai HenkkaMaukan lastenosastolta. Korut oli itse tehtyjä. Kirjat oli divareista, alennusmyynneistä tai kirjaston poistohyllyistä. Se oli jotenkin niin erilaista. Eikä siitä ole kuin 20-30 vuotta. 

Nykyään köyhilläkin on autot ja älypuhelimet ja irtoripset ja merkkivaatteet. Kaikki on niin suhteellista. Mä luulen, että me oltiin onnellisempia juuri niin kuin oltiin. Jokainen hankinta oli ihana löytö, erilainen kuin muilla ja pitkän odotuksen tulos. Ja pää oli täynnä haaveita. Olihan se elämä kaikkinensa ainakin paljon ekologisempaa kuin nykyköyhillä.

Kuvissa menneiden aikojen luksustuotteita, jotka on hankittu vanhana lähes ilmatteeksi milloin mistäkin. Suhteellista sekin siis.












 

24.3.2022

Luonto parantaa




”Luonto parantaa” on varmaan yksi ihmiskunnan suurimpia ja vanhimpia totuuksia.
Huomaan sen itsekin tässä luonnon rajamailla, mökillä, kun seurailen miten maisema muuttuu, lumi alkaa sulaa, joutsenet lentelevät järvellä edestakaisin, laaja lintujen kirjo pyörii ruokintapaikalla. Kun nautin kevään lämmöstä, tuoksuista, äänistä ja valosta. Kun seuraan tiaisia, punarintoja, keltasirkkuja, varpusia, harakkoja, variksia, naakkoja, rastaita, tikkoja ja närhiä. En edes tunnista kaikkia lajeja, mutta ihailen niiden kaikkien pieniä kauniita olemuksia.

Ihan pian järvi taas lainehtii ja maasta nousee kasveja, puut kasvattavat hiirenkorvia, perhoset ja pörriäiset palaavat surisemaan hyörimään omia touhujaan.

Vaikka olisi kovakin stressi ja monikin asia menisi pieleen, luonnon helma tarjoaa oikean jättiläismäisen zen-sylin ja sielu alkaa rauhoittua ja keskittyä perusjuttuihin; valoon, ääniin, luonnolliseen kauneuteen, kunnes kaikki tarpeeton ja täysin turhanpäiväinen alkaa vajota pois mielestä jonnekin kaukaisuuteen, suloiseen unohdukseen.

Luin tänään peikkoilusta. Tämä on juuri sitä! Ihan sama onko muistanut harjata hiuksia koko päivänä ja tursuaako varpaat sukanreijistä, kun tepastelee puolipukeissa ulkohuussiin. Ihan sama vaikka tuijottaisi tuntikaupalla ikkunasta ulos, saamatta aikaan mitään järkevää viikkokausiin. Peikkoilulla ja masennuksella on kuitenkin vissi ero! Masentunut ei tunne mitään mielenkiintoa mihinkään, eikä hän kykene tekemään mitään. Peikkoilija haluaa vain olla zen, olla rauhassa ja voidella sielua levolla. Hän voi olla kiinnostunut vaikka mistä, mutta tärkeysjärjestys on muuttunut. Oleellinen on sisäistä, ei ulkoista.








 

23.3.2022

Narratiivi



Narrasin.
 Ei tule narratiivia, paitsi jos keksit kuvista itse.
Itse asiassa inhoan tolkuttomasti tuollaisia muka pompöösejä höpöhöpösanoja, joita nykyään oikein tursuaa joka hitsin nurkan takaa!

Mihin hävisi kaunis suomen kieli? 
Miksi pitää väkisin muuttaa kaikki sanat jotenkin ”sivistyneiksi” eli sellaisiksi, joista ei saa hitonkaa tolokkua, jos ei hätäpäissään kanna naurettavuuksien sanakirjaa aina mukanaan? Miksi?

Varmaan meleko moni kuvittelee olevansa hienosti moderni ja superuskottava, kun joka toinen sana on semmoinen, että on pinnisteltävä. Minulla tippuu kyllä mielenkiinto saman tien nollaan ja jään vaan pohtimaan, että mihin ihmeeseen tuokin puhuja pyrkii?! Itse asia menee ihan hukkaan.

Nykyään en jaksa edes hävetä sivistymättömyyttäni. Sanon kaikille alkuunsa, että voisitko käyttää suomea, kun puhut minulle? Vanhaa suomea. Ei mitään yliopistopestyä salakieltä.








Sen sijaan rakastan vanhaa suomea!
Arvaatko, mihin liittyvät seuraavat sadan vuoden takaa olevat sanat;
kieruponnin, säläpidin, vierinvitja, kädentila, kehys, tienmittaaja, hamesuoja ja likasuoja?
No, luonnollisesti ja arvaten sanat löytyvät 1900-luvun alun polkupyöräkataloogista, jossa ne tarkoittavat siis jousta, tavaratelinettä, ketjua, kädensijaa, runkoa, matkamittaria, hameverkkoa ja lokasuojaa!



22.3.2022

PuuCee



Ja tällä kertaa tämmöisiä mainoksia aikojen takaa. Lapsuudenkotini ulkorakennuksesta puuceen seiniltä. Jos  tiukka paikka tulee, voidaan puucee ottaa helposti uudelleen käyttöön. Mikäpä siinä!

Tiesitkö, että Helsinkiläisissäkin kerrostaloissa oli aikanaan sisäpihoilla puuceet? Mitenköhän toimisi nykyään? Taitaisi nykyihminen olla kauhuissaan!





 

20.3.2022

KE-VÄT!!



Levollinen ihana viikonloppu mökillä. Katselin yöllä tähtitaivasta ja täysikuuta samalla kun kuuntelin läheiseen salmeen asettuneita joutsenia. Istuin auringon lämmittämällä terassilla nuuhkien tervaisen hirren tuoksua. Ajoimme moottorikelkalla järvenselän toisella puolella olevaan saareen uskomattoman kirkkaassa kevätlumessa. Kevät!! Herään keväällä eloon talviunesta. Lataan keväällä akut. Koko vuoden toivo syntyy keväällä. Kevät on odotus. Kevät on uudistuminen, into ja idea. Kevät on kauneus. Kevät on hymy. En osaisi ottaa vastaan lempivuodenaikaani kesää ilman tuudittavaa kevättä.




 

19.3.2022

Täydellinen hampurilainen ja burgerimies



Päätin kerran tehdä hampurilaisen niin alusta lähtien, kuin se on mahdollista, sillai parin viikon varoitusajalla. En siis kasvattanut porsasta itse saadakseni pekonia, eikä nuo tomaatitkaan ole itse kasvatettuja. Noh, semmoiseen tuskin kovin moni kykeneekään; kasvattaa ensin itse viljan ja lihan ja kananmunat ja vihannekset ja ananaksen, sekä mausteet…ainakaan Suomessa!

No sen sijaan leivoin sämpylät itse, tein sinapin, ketsupin ja majoneesit itse, pikkelöin punasipulin ja tein jauhelihapihvit omin kätösin. Tulos oli kyllä toiselta planeetalta, kuin joku Hesburgerin roskamassa, jota eivoi nimittää edes ruoaksi mun mielestä. Maku oli siis näissä ihan hyvä, mutta kokonaisuus kaipaisi hiomista; vähän kuivahkot ne ehkä oli ja unohdin mätitahnan!






Ja koska pidän kunnon hampurilaisista (niistä 80-luvun alun leipälautasenkokoisista teoksista, joiden takia makumaailmani nousi ihan uudelle levelille pikkulikkana), ja tietysti oikein hyvistä ravintolahampurilaisista, niin ei ole varmaan yllätys, että seuraan Herlevin Burgerimiehet-seikkailuja vesi kielellä huudahtelemalla vähän väliä ”Ooooo…!” ja ”Na-MMMM!!”

Pidän Herlevin olemuksesta muutenkin. Tinkimätön ammattilaisuus, mutta huumorin pilke aina silmissä. Siksi innostuin kun huomasin, että hän on uudella Farmi-tuotantokaudellakin mukana. Aikaisemmilla tuotantokausilla on ollut täysin samat mahdollisuudet tehdä hyvää ruokaa ja mitä on tapahtunut? Ihmiset on syöneet loputtomiin perunaa tai kaurapuuroa tai jotain ankeeta keittoa, niin että jokainen on ollut ihan näännyksissä, ja NYT joka ikinen päivä on kuin gourmetmatka taivaaseen. 

Ja sitten vielä se, että ne muut valittaa ja vikisee kun Herlevi menee keskelle jotain annettua rakennusprojektia sellaisella tiukalla kokkiotteella, joka jokaisen hyvän ammattikeittiöhenkilön PITÄÄ osata, jotta homma toimii, että ”voi voi, mitä se tulee tänne käskyttämään, kun me neuvotellaan…”  joo joo neuvotellaan loputtomiin, on se nähty. Söhellystä ja mielensäpahoittamista siellä on joka jaksossa. Miksi sitten katson sitä? Koska mä kilpailen mukana kotisohvalta käsin. Tai ei, en kilpaile, vaan elän siellä maatilalla. En lähtisi varmaan pois ollenkaan. Ja ihmettelen tietysti sitä, miten kummallisesti aika moni nuoren polven edustaja suhtautuu nykyään kaikkeen. Jauhetaan vaan loputtomiin jotain teorioita siitä, miten nykyään pitää puhua tai ajatella. Siis ihan loputtomiin!

Se saa mut jotenkin vielä enemmän huolestumaan tästä nykyisestä poliittisesta tilanteesta ja ajatuksesta, että isoveli saisi päähänsä miehittää myös tämän meidän alueemme joku päivä. Mitä Hesalaisempi nuorisolainen on, sitä teoreettisempi höpöttäjä tuntuu olevan. Osaako semmoinen pysyä hengissä, jos tiukka aika tulee? Säälittää ja ihmetyttää ne ressut ja toivon, että se on ohimenevä muoti-ilmiö niiden elämässä ja jonain päivänä ne elää melko normaalia käytännöllistä elämää, vähä niinku taistolaiset aikanaan. Jää se pelkkä idealistinen höpötys vähemmälle.


17.3.2022

Jokohan sitä istuis portailla…



Taidan olla sekaisin päästäni, mutta vien nykyään kauriille ruokaa! Tiistai-aamuna katselimme kolmea kaurista hortoilemassa pihassamme. Aivan mielettömän suloinen näky! Ne söivät marjapensaiden ja omenapuiden oksia ja tutkivat lintulautoja ja oravien pudottelemia pähkinänkuoria. Nyt kannan niille pilkottuja perunoita, porkkanaa ja kaurahiutaleita. Sienet ja punajuuretkin olisivat myös herkkua.

Tänään mietin ulkona käväistessä, että voiskohan portailla jo istuskella kahvikupponen kädessä, jos ottaa istuintyynyn alleen? Aurinko paistaa jo niin lämpimästi ja luonto heräilee ja touhottaa pikkuhiljaa. Olen kaivannut portailla oleilua niin monta kuukautta, että nyt voisi jo kohta aloitella sitä ulkoelämää taas. Kuvissa alkukesäisiä silmänräpäyksiä, jotka ihan oikeasti on aivan kohta käsillä!!





 

16.3.2022

Helpotus!




Tänään oli hartaasti odotettu päivä, josta ei tiennyt tulisiko siitä hyvä vai oikein hirveä. Siitä tuli kuitenkin helpotuksen päivä. Aurinko rupesi paistamaan jotenkin vielä ihanammin, kuin aiemmin. Raskas huoli suli pois. Viime päivinä alkoikin olla hiukan liian monta stressaavaa huolta päällekkäin!