Narrasin.
Ei tule narratiivia, paitsi jos keksit kuvista itse.
Itse asiassa inhoan tolkuttomasti tuollaisia muka pompöösejä höpöhöpösanoja, joita nykyään oikein tursuaa joka hitsin nurkan takaa!
Mihin hävisi kaunis suomen kieli?
Miksi pitää väkisin muuttaa kaikki sanat jotenkin ”sivistyneiksi” eli sellaisiksi, joista ei saa hitonkaa tolokkua, jos ei hätäpäissään kanna naurettavuuksien sanakirjaa aina mukanaan? Miksi?
Varmaan meleko moni kuvittelee olevansa hienosti moderni ja superuskottava, kun joka toinen sana on semmoinen, että on pinnisteltävä. Minulla tippuu kyllä mielenkiinto saman tien nollaan ja jään vaan pohtimaan, että mihin ihmeeseen tuokin puhuja pyrkii?! Itse asia menee ihan hukkaan.
Nykyään en jaksa edes hävetä sivistymättömyyttäni. Sanon kaikille alkuunsa, että voisitko käyttää suomea, kun puhut minulle? Vanhaa suomea. Ei mitään yliopistopestyä salakieltä.
Sen sijaan rakastan vanhaa suomea!
Arvaatko, mihin liittyvät seuraavat sadan vuoden takaa olevat sanat;
kieruponnin, säläpidin, vierinvitja, kädentila, kehys, tienmittaaja, hamesuoja ja likasuoja?
No, luonnollisesti ja arvaten sanat löytyvät 1900-luvun alun polkupyöräkataloogista, jossa ne tarkoittavat siis jousta, tavaratelinettä, ketjua, kädensijaa, runkoa, matkamittaria, hameverkkoa ja lokasuojaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti