Voi hiiskatti. Jos oikein tarkasti mietin, niin keksin kaksi positiivista asiaa tällä hetkellä. Toinen on kevään aurinko, joka välillä pilkistelee. Toinen on mun osa-aikatyö, tai siis siinä lähinnä se aika kun en ole töissä. Kahtena arkipäivänä viikossa herään aamulla siihen ensimmäiseen mahtavaan ajatukseen, että ”IHANAA tänään voin puuhata kotona mitä ikinä huvittaa!!” Joten olen tässä nyt sitten imuroinut, pessyt lattioita, pyykännyt, tiskannut, järjestellyt, vaihtanut viimeisiinkin kukkiin mullat, puhunut puhelimessa ja koettanut pysyä liikkeessä, ettei alakulo tempaa syövereihinsä.
Jos kevät on tavallinen, se on oikeastaan toiseksi ihanin vuodenaika! Mutta nyt se ei ole. Elämässäni on ollut kolme hirveän stressaavaa aikaa ja tämä on yksi niistä. Sattumalta ne ajat on kaikki osuneet kevääseen. Voi olla, että blogissa tulee nyt tavallista enemmän välipäiviä tai pelkkiä kuvapostauksia. Mieli on välillä ihan tyhjä ja turta, enkä löydä kirjoitettavaa. Mutta en halua kokonaan täältä kadotakaan. Kesällä toivoakseni on parempi fiilis ja jaksamista enemmän. Älkää kadotko minnekään, sillä tekin lukijani annatte voimaa olemassaolollanne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti