Kevät saa silmäilemään tyytymättömästi vaatekaappia ja kaihoisasti nettikauppoja, vai mitä leidit? Tässä hiukan muotia jostain sadan vuoden takaa tai ylikin. Vakavasti puhuen minä olen kuitenkin toiminut nyt lähes päinvastoin. Minun ”vaatteidenostokuukauteni” on vasta toukokuussa ja nyt on harkinta-aika, joka sekin on vasta puolivälissä. Aloin jo viikkoja sitten tehdä listaa nettikaupoista, joiden vaatteet houkuttelee. Mutta nyt tulee se askel taaksepäin; olen poistanut pitkähköltä listaltani kaikki muut paitsi Nanson, Ratian ja ruotsalaisen vintagetyylisiä vaatteita myyvän Emmydesignin. Tiedän, että hion ja hion ajatusta edelleen ja voi olla, että loppujen lopuksi tilauslistalle ei jää mitään. Ainakin vähemmän kuin viime vuonna! Hurraa! Alan ilmeisesti oppia.
Sitä paitsi tässä maailmantilanteessa, kun sota, taudit ja ekokatastrofi ovat melkein ulko-ovella, on pakko ajatella toisin. Minä olen luontaisesti sellainen, joka ei oikein malttaisi heittää vaatteita pois, paitsi pakon edessä. Säästelen edelleen sitäkin 1940-luvun autonkuljettajantakkia, jonka kähvelsin ensimmäisestä vuokra-talostani yli 30 vuotta sitten. Viimeaikoina olen pysähtynyt miettimään tekstiilejä entistä enemmän. Sitä, että jos nyt tulisi ”entisajat” takaisin, eikä uutta kangasta saisi kuin itse kasvattamalla - joko pellavaa tai lampaita - ja kutomalla, niin melkomoisen kullanarvoisiksi vanhat tekstiilit muuttuisivat.
Montako sellaista vaatetta sinä omistat, joka ei ole sekoitekangasta? Jossa ei ole yhtään lycraa? Joka ei ole tekokuitua tai edes viskoosia, modaalia yms muuntokuitua? Taitaa vähiin käydä, luulen. Voisitko kuvitella käyttäväsi loppuelämäsi nykyistä vaatekaapin sisältöä, siihen mitään uutta hankkimatta? Purkamalla haalistuneet ja kuluneet takit ja ompelemalla palat uudelleen takiksi nurja puoli päällepäin ja muutamien vuosien päästä vielä kerran uudellen? Paikkaamalla housuja niin, että paikka olisi paikan päällä? Parsimalla muutaman käyttökerran jälkeen sukkia yhä uudestaan? Tekemällä taaperolle vaatteita omista vanhoistasi pienentämällä? Ei yhtään kaukaa haettua. Pikemminkin ihmettelisin, jos tämä kulutusmässäily vain jatkuu ja jatkuu. Senkin takia himmailen tässä siis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti