Weldon’s Ladies’ Journal & La Mode Pratique

Kevät saa silmäilemään tyytymättömästi vaatekaappia ja kaihoisasti nettikauppoja, vai mitä leidit? Tässä hiukan muotia jostain sadan vuoden takaa tai ylikin. Vakavasti puhuen minä olen kuitenkin toiminut nyt lähes päinvastoin. Minun ”vaatteidenostokuukauteni” on vasta toukokuussa ja nyt on harkinta-aika, joka sekin on vasta puolivälissä. Aloin jo viikkoja sitten tehdä listaa nettikaupoista, joiden vaatteet houkuttelee. Mutta nyt tulee se askel taaksepäin; olen poistanut pitkähköltä listaltani kaikki muut paitsi Nanson, Ratian ja ruotsalaisen vintagetyylisiä vaatteita myyvän Emmydesignin. Tiedän, että hion ja hion ajatusta edelleen ja voi olla, että loppujen lopuksi tilauslistalle ei jää mitään. Ainakin vähemmän kuin viime vuonna! Hurraa! Alan ilmeisesti oppia.

Sitä paitsi tässä maailmantilanteessa, kun sota, taudit ja ekokatastrofi ovat melkein ulko-ovella, on pakko ajatella toisin. Minä olen luontaisesti sellainen, joka ei oikein malttaisi heittää vaatteita pois, paitsi pakon edessä. Säästelen edelleen sitäkin 1940-luvun autonkuljettajantakkia, jonka kähvelsin ensimmäisestä vuokra-talostani yli 30 vuotta sitten. Viimeaikoina olen pysähtynyt miettimään tekstiilejä entistä enemmän. Sitä, että jos nyt tulisi ”entisajat” takaisin, eikä uutta kangasta saisi kuin itse kasvattamalla - joko pellavaa tai lampaita - ja kutomalla, niin melkomoisen kullanarvoisiksi vanhat tekstiilit muuttuisivat. 

Montako sellaista vaatetta sinä omistat, joka ei ole sekoitekangasta? Jossa ei ole yhtään lycraa? Joka ei ole tekokuitua tai edes viskoosia, modaalia yms muuntokuitua? Taitaa vähiin käydä, luulen. Voisitko kuvitella käyttäväsi loppuelämäsi nykyistä vaatekaapin sisältöä, siihen mitään uutta hankkimatta? Purkamalla haalistuneet ja kuluneet takit ja ompelemalla palat uudelleen takiksi nurja puoli päällepäin ja muutamien vuosien päästä vielä kerran uudellen? Paikkaamalla housuja niin, että paikka olisi paikan päällä? Parsimalla muutaman käyttökerran jälkeen sukkia yhä uudestaan? Tekemällä taaperolle vaatteita omista vanhoistasi pienentämällä? Ei yhtään kaukaa haettua. Pikemminkin ihmettelisin, jos tämä kulutusmässäily vain jatkuu ja jatkuu. Senkin takia himmailen tässä siis.

 

Käytännöllinen muoti (!!)

Voi hyvät ihmiset tuota menneen ajan "käytännöllistä" muotia! Materiaalit ovat olleet varmasti laadukkaita ja kauniita, mutta muodin toteutus aika kahlitsevaa. Ja silloin on ollut melko lailla pakko "kuulua muottiin", ainakin suurelta osin. Jokaisella on ollut korsetti ja sen seitsemät kerrokset hametta ja jakkua. Piristävää on, että aina JOKU on taistellut tätäkin vastaan ja tepastellut vaikka miehen puvussa, vaikka olisi pitänyt kietoutua plyymeihin. Sellainen elämä on ollut varmasti vaikeaa!

Luulen, että tästä muodin pakon sanelemasta tyylistä on vapauduttu vasta hiljalleen 1980-luvulla. Olin melkein räjähtää liitoksistani, jos joku sanoi minulle teininä, että "ai nuorisomuoti on nyt tuollaista", sillä minähän harasin kaikin keinoin kaikkea muotia vastaan! Toki tepastelin sitten kyllä enemmän alakulttuurimuodin mukana, mutta sitäkin vastaan halusin hangoitella. En esimerkiksi voinut sietää sitä, että se punk-nahkatakki piti olla aivan tietynlainen rottatakki. Vaihtoehtoisesti saattoi myös pukeutua puolipitkään mummo-pomppaan. Tosi ärsyttävää! Mutta siinä iässähän lapset ovat kaikken ahdasmielisimpiä. Vaikka kuvittelevat olevansa maailman suvaitsevaisimpia!

Näissäkin kuvissa on toki paljon sellaista, mitä voisin ottaa itselleni mielihyvin. Aika monta hattua esimerkiksi. Mutta mikä ihme ihmisiin meni 1900-luvun alussa? Kun hattu näytti pursuavalta täytekakulta? Tai siltä, että pesuvati on käännetty ylösalaisin ja sen päälle on mätetty sylyksittäin kukkia ja rimpsuja. Joskus muoti vain näyttää naurettavalta, ei auta mikään. Ja nuo 6. kuvan hatut ovat jo hyvin lähellä sellaista hauskuutta. 

Mutta eräs asia saa minut nykypäivänäkin raivoihini. Nimittäin se typerä ja uskomaton uhraus naisilta, että kävellään liian pienissä ja suipoissa korkokengissä! Hintana mutkalle ja päällekkäin kasvavat vasaravarpaat sitten myöhemmin. Tai selkäkivut. Tiedän naisia, jotka pukeutuvat kivuista välittämättä näin ihan vain miehen mieliksi. Tiedän jopa naisen, joka kävelee kotonakin korkkareissa. Jalkojen jänteet on kutistuneet siinä määrin, että sukkasilla oleminen sattuu. Että sillä lailla! Millä tavalla mies pukeutuu epämukavasti naisen mieliksi? Kravattiin? No eipä voi verrata! Tekee mieli kyllä nyt sanoa, että naisen typeryys ja miellyttämisenhalu on täysin vertaansa vailla!