Jokaisen mielessä pyörii varmasti nyt sota. Lennossa koronakriisi muuttui sotakriisiksi, vaikka koronakaan ei ole mihinkään hävinnyt. Sairaalassa on enemmän ihmisiä kuin koskaan ja kuolleita on koko ajan suuria määriä. Eurooppa huojuu. Pakolaisia autetaan mahtavalla tavalla kaikki yhdessä rintamassa. Vaikka joku näkee tässäkin arvosteltavaa ja rasismia. Hoh hoijaa. Eikö mikään ole hyvä?
Tänään siivosin lisää. Vein Nextiiliin kassillisen El Naturalistan kenkiä. En vaan jaksa yrittää myyskennellä niitä missään kanavassa. Olen itsekin ostanut ne käytettynä, mutta jalkani kaipaavat yhä lempeämpiä kenkiä; korolliset ja liian tiukat lempikenkäni saavat nyt mennä eteenpäin.
Huomasin pihassa kauriin jälkiä! Luulin, että ne eivät edes pääsisi pihaamme, mutta hups vaan, jostain ne on tänne kieppuneet. Käyneet haistelemassa oravien ruokapönttöjen luona ja lintujen ruokapötköjä. Ensin ilahduin valtavasti! Kunnes mieleen pamahti, että MITÄHÄN ne on täällä syöneet?? Omenapuita? Päärynäpuuta? Tai jotain muita kasveja…
Ihana ihana ihana aurinko! Se herätti aamupäivällä ja se sivelee sielua rakkaudella. Kukkatarhasta on noin 20cm kaistale näkyvissä, josta pursuaa jo pieniä vihreitä itusia. Tekisi mieli lapioida tarha tyhjäksi lumesta, mutta siellä lumen sisällä on kuitenkin jo lumikelloja, eikä lapiointi enää ole hyvä idea. Odotus on siis päivän sana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti