.

.

19.3.2022

Täydellinen hampurilainen ja burgerimies



Päätin kerran tehdä hampurilaisen niin alusta lähtien, kuin se on mahdollista, sillai parin viikon varoitusajalla. En siis kasvattanut porsasta itse saadakseni pekonia, eikä nuo tomaatitkaan ole itse kasvatettuja. Noh, semmoiseen tuskin kovin moni kykeneekään; kasvattaa ensin itse viljan ja lihan ja kananmunat ja vihannekset ja ananaksen, sekä mausteet…ainakaan Suomessa!

No sen sijaan leivoin sämpylät itse, tein sinapin, ketsupin ja majoneesit itse, pikkelöin punasipulin ja tein jauhelihapihvit omin kätösin. Tulos oli kyllä toiselta planeetalta, kuin joku Hesburgerin roskamassa, jota eivoi nimittää edes ruoaksi mun mielestä. Maku oli siis näissä ihan hyvä, mutta kokonaisuus kaipaisi hiomista; vähän kuivahkot ne ehkä oli ja unohdin mätitahnan!






Ja koska pidän kunnon hampurilaisista (niistä 80-luvun alun leipälautasenkokoisista teoksista, joiden takia makumaailmani nousi ihan uudelle levelille pikkulikkana), ja tietysti oikein hyvistä ravintolahampurilaisista, niin ei ole varmaan yllätys, että seuraan Herlevin Burgerimiehet-seikkailuja vesi kielellä huudahtelemalla vähän väliä ”Ooooo…!” ja ”Na-MMMM!!”

Pidän Herlevin olemuksesta muutenkin. Tinkimätön ammattilaisuus, mutta huumorin pilke aina silmissä. Siksi innostuin kun huomasin, että hän on uudella Farmi-tuotantokaudellakin mukana. Aikaisemmilla tuotantokausilla on ollut täysin samat mahdollisuudet tehdä hyvää ruokaa ja mitä on tapahtunut? Ihmiset on syöneet loputtomiin perunaa tai kaurapuuroa tai jotain ankeeta keittoa, niin että jokainen on ollut ihan näännyksissä, ja NYT joka ikinen päivä on kuin gourmetmatka taivaaseen. 

Ja sitten vielä se, että ne muut valittaa ja vikisee kun Herlevi menee keskelle jotain annettua rakennusprojektia sellaisella tiukalla kokkiotteella, joka jokaisen hyvän ammattikeittiöhenkilön PITÄÄ osata, jotta homma toimii, että ”voi voi, mitä se tulee tänne käskyttämään, kun me neuvotellaan…”  joo joo neuvotellaan loputtomiin, on se nähty. Söhellystä ja mielensäpahoittamista siellä on joka jaksossa. Miksi sitten katson sitä? Koska mä kilpailen mukana kotisohvalta käsin. Tai ei, en kilpaile, vaan elän siellä maatilalla. En lähtisi varmaan pois ollenkaan. Ja ihmettelen tietysti sitä, miten kummallisesti aika moni nuoren polven edustaja suhtautuu nykyään kaikkeen. Jauhetaan vaan loputtomiin jotain teorioita siitä, miten nykyään pitää puhua tai ajatella. Siis ihan loputtomiin!

Se saa mut jotenkin vielä enemmän huolestumaan tästä nykyisestä poliittisesta tilanteesta ja ajatuksesta, että isoveli saisi päähänsä miehittää myös tämän meidän alueemme joku päivä. Mitä Hesalaisempi nuorisolainen on, sitä teoreettisempi höpöttäjä tuntuu olevan. Osaako semmoinen pysyä hengissä, jos tiukka aika tulee? Säälittää ja ihmetyttää ne ressut ja toivon, että se on ohimenevä muoti-ilmiö niiden elämässä ja jonain päivänä ne elää melko normaalia käytännöllistä elämää, vähä niinku taistolaiset aikanaan. Jää se pelkkä idealistinen höpötys vähemmälle.


2 kommenttia:

Tarja K/Ruusu-unelmia ja villasukkia kirjoitti...

Vau! Ihailen hampurilaisen tekoa kaikkinensa alusta asti itse. Varmasti super hyvää <3 Samaa minäkin vundeerasin, että taitaa olla kokista kiinni Farmin ruuat. Nyt ei ole kertaakaan kuulunut kitinää ruuasta. Farmi on kivaa katsottavaa, kaikesta söhellyksestä ja spekuloinnnista huolimatta. Saa nähdä kuka voittaa.

Thilda kirjoitti...

Tarja; Niinpä, ruoan teko mahdollisimman alusta lähtien on ihanaa ja tulos usein huikea elämys. Kunpa sitä jaksaisi harrastaa useammin!
Se ihan eka Farmi, jossa oli ihan taviksia, oli jotenkin kiinnostavin. (Tämähän on nyt kolmas kausi, vaikka uutisoidaankin toisena kautena.) Mä en varmaan tosiaan suostuis lähteen ollenkaan pois, jäisin vaan asumaan sinne ikuisesti 😄 … Eilen sanoin miehellekin, että vain kaupunkilaiset voi miettiä tälläsiä, kun ne pohdiskeli mistä ruoka oikeasti tulee, että ensin se kana kynitään jne. Katotaan kuka voittaa… mulla on 3-4 suosikkia ja Herlevi on niistä yksi. 😊