Terveisiä kesäkuvien myötä täältä maailmanrauhan tyyssijasta, mökiltä! Ihan ensiksi pitää todeta, että tämä osa-aikainen työ vaikuttaa hyvältä idealta verrattuna kokoaikatyöhön! Jos vaan joku miettii, että pitäisi saada vähän hengittää, vähän latautua, mutta viikonloput ei riitä, niin kannustan miettimään vaikkapa 60% työviikkoa, joka tarkoittaa kolmea päivää viikossa. Käsittääkseni muitakin vaihtoehtoja työnantajalle voi ehdottaa. Vaikka että voisko viiskymppisenä päästä eläkkeelle… tai että voisko saada palkankorotusta edes miljoona euroa kuukaudessa.
Toki taloudelliset asiat tulee osa-aikaisuudessa monesti esteeksi. Itse laskin, että tässä kohdassa lyhyt työsuhde näillä ehdoilla on jees. Saan pitkän työmatkan vuoksi vielä kaiken päälle liikkuvuusavustuksen. Kai olette kuulleet, että sellainen on olemassa? Sen voi hakea kelasta tai liitosta. Sen saa jokaisen työsuhteen alussa, jota edeltää työttömyys ja jos työmatkoihin tuhraantuu yli kolme tuntia päivässä (osa-aikatyössä kaksi tuntia). Sen saa yleensä ensimmäisen kolmen kuukauden ajalta ja kyse on sadoista euroista per kuukausi. Niin että heti selvittämään asiaa jos sulla on siihen mahis! Itse hoksasin tuen vasta kun olin jo vuosia tehnyt pätkää tuonne periferiaan. Vähä harmitti kyllä. Takautuvasti avustusta voi hakea kolmelta kuukaudelta.
Vatsa reagoi työn alkuun huonommin kuin olin osannut odottaa. En edes itse tajunnut miten psykosomaattisia oireeni ovat ja yllätyin todella miten vahvasti reagoin vanhaan työpaikkaan paluuseen. Toki tässä on muitakin jännitysmomentteja tällä hetkellä. Uskoisin kuitenkin, että saan psyykattua itseni parempaan kuntoon, kunhan rutiini alkaa. Ja ainakin se auttaa, että tiedän tämän työsuhteen loppuvan toukokuun lopussa.
Nyt on perjantai, istun mökillä takkatulen lämmössä ja kaikki on hienosti. Silti heräsin yöllä vatsakipuun, joka jatkuu jäytävänä koko ajan. Kipu alkoi ensimmäisen työpäivän jälkeisenä yönä. Ja silloin muistin; tätähän se oli viimeksikin, kun olin kaikkein stressaantunein työn vuoksi. Tätähän se oli perhana vieköön! Miten olinkaan sen unohtanut? Tästä taitaa tulla isompien taisteluitten kevät, kuin luulinkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti