Mietin eilen jostain syystä ennen nukahtamista viimeisen seitsemän vuoden aikaa. Jokainen vuosi vuodesta 2015 on tuonut mukanaan isoja sisäisiä tyrskyjä. Ne on liittyneet ihmissuhteisiin, rakkaiden kuolemiin, taloudellisiin ongelmiin, työuupumukseen tai terveydellisiin ongelmiin. Kunnes tuli vuosi 2021, jonka aikana sain levätä ja kerätä energiaa. Muille se oli toinen koronavuosi, venytettyä hirveyttä ja epätietoa tulevasta. Minulle se oli rauhoittumista, itseni kuuntelua, balanssiin pääsyä ja uuden suunnan löytämistä.
Tämä kuluva vuosi on jo nyt vienyt niin paljon energiaa, että se on melkein nollannut kaiken viime vuonna kerätyn. Mutta siitä olen iloinen, että uusi suunta on senkin takia vain vahvistunut oikeaksi. Tiedän mihin suuntaan pitää pyrkiä, mikä tuntuu pelastusrenkaalta monin tavoin. Olen kaivanut kirjahyllystä esiin Mindfulness-kirjan, joka tulee juuri nyt tarpeeseen. Olen myös hapuillut pitkästä aikaa vähän Tai chi-liikkeitä. Joogakin voisi toimia. Olen jopa pohdiskellut, että auttaisiko akupunktio paniikin hillitsemiseen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti