Joskus ärsyttää ihan kympillä kuvien kiiltokuvamaisen epätodellinen vaikutelma kodeista. Kun olin vielä facessa, liityin kerran sellaiseen ryhmään, jossa oli toisenlaisia kotikuvia; roskaa. pyykkejä, sotkua ja epäjärjestystä, ja se oli ihan hitsin piristävää!
Ajattelin julkaista meiltä muutaman kuvan yhdestä kaaoshuoneesta, ”konttorista”. Huone elää aaltomaisesti; tämä kuvien kaaos on noin reilun vuoden takaa. Myöhemmin sain huoneen parempaan kuntoon, kun keittiöremontti asettui lähes valmiiksi. Pystyin esim roudaamaan nuo laatikoston edessä olevat keittokirjapinot takaisin keittiöön. Mutta aina tänne kuitenkin kertyy jotain pinoja. Kirjoituspöydälle varsinkin! Tällä hetkellä säilön konttorissa mullanvaihtotarvikkeita ja kukkaruukkuja, ettei niitä tarvitse koko ajan kantaa kellariin ja takaisin.
Huone on kuvissa ehkä hieman normiarkea räjähtäneemmässä kunnossa, mutta silti normaaleissa kodeissa ON kaikenlaista elämään liittyvää sälää siellä täällä. Lattialle unohtuneita sukkia, sohvalla lojuvia sanomalehtiä, tiskipöytä tiskien vallassa, kengät hujan hajan eteisessä. Jos ei ole, olet ehkä siivousfriikki? Tai teillä ei ehkä ELÄ kukaan, hengittää vain? Lycka till sitten vaan valitsemallesi uralle.
Myönnän olleeni aikamoinen kontrollifriikki itsekin. Siivousfriikki en ole ikinä ollut, mutta esineillä on paikkansa ja olen jo nuorena valvonut haukan lailla, että ne todella ovat millilleen paikoillaan. Nyt joku ajattelee, että voi miesparkaa! Tjaah, minä ajattelen kuitenkin niin, että jokainen huolehtikoon tontistaan. En sekoile miehen tavaroiden takia. Ja sitten; elämä kyllä kouluttaa. Onko tärkeää, että kaikki on koko ajan tip top? Mietitkö kuolinvuoteella tai vanhainkodissa, että AINAKIN meillä oli aina siistiä. Montako vuotta elämästäsi käytät siivoamiseen, puunaamiseen, kodin tuunaamiseen ja säätämiseen, sen sijaan, että olisit läsnä läheisillesi? Tai no, pahimmillaan valjastat läheisesikin pakkomielteesi ikeeseen - Bravo!
Enkä nyt tarkoita sitä, että se perushygienia, joka maahamme on luotu satakunta vuotta sitten keuhkotaudin vastataistelussa, olisi jotenkin mitätöitävä juttu. Mutta kaikella on rajansa! Koti on turvallinen ja viihtyisä pesä, jossa elämä ELETÄÄN, eikä mikään näyteikkuna ja lavaste, jossa ei ikinä voi mulahtaa rennosti sohvan pohjalle ja viskellä sukat kattokruunuun, jos siltä tuntuu! Muistahan se.
Vai eikö näin muka ole??
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti