En ole koskaan aikasemmin ollu varsinaisesti missään yhteisössä mukana, ainakaan tällä tavalla kuin nyt ja tää on kuulkaa mielenkiintoista! Hirveän inspiroivaa ja innostavaa! Meitä on pari-kolmekymmentä ehkä, ja vanhimmat jäsenet on olleet yhteisössä vuoden verran ja uusia tulee alvariinsa. Taiteilijoita ja monenlaisia kulttuurintekijöitä. Tilaakin vielä on, muttei kovin paljon. Uusia tuulia on ilmassa. Kaikenlaista näkyvää ja näkymätöntä kuuluu yhteisöelämään.
Tepastelen ja hiippailen kartanossa aina villasukissa. Joskus nostan varpaat kohti kattoa joogasalissa ja toisinaan istun aloillani sohvalla kuin munkki. Yksi jos toinenkin saattaa istua takkahuoneen sohvalla, paraatiportaikon sohvalla, ala-aulan sohvalla tai kirjaston sohvalla. Jokainen tarvitsee välillä inspiraatiota, täysin oikeaa tunnelmaa tai keskittymisrauhaa. Omasta huoneesta on välillä päästävä poiskin.
Silloin tällöin kartanolle ilmestyy hauskaa vanhaa tavaraa. Joku hankkii ilmaisia juttuja tai ostaa pilkkahinnalla jotain kierrätyksestä, torista, roskalavaryhmästä ja kuka mistäkin. Ja sitten ne löytävät paikkansa pikku hiljaa tai niistä tehdään jotakin aivan uutta. Tämä taulu halusi ehdottomasti ruokailuhuoneen seinälle, ainakin aluksi ja pilke silmäkulmassa.
Kartanolla on useita vaihtuvia taidenäyttelyitä. Niiden luona on ihana seisahtua ja fiilistellä. Paraatiportaikon ylätasanne suorastaan huusi sohvaa huomaansa koko kevään! Ja nyt eräs sohva saapui kartanoon ja päätyi tuohon ihanaan paikkaan! Luulenpa, että tulen asumaan tällä sohvalla kesällä, tai ainakin niinä hetkinä kun en ole jossakin ulkona hortoilemassa.
Viherkasveja on kanniskeltu edestakaisin sopiviin paikkoihin ja kohta niille kaikille on löydetty se juuri oikea ikkuna tai muu kolkka. Ja tietysti pitää olla kastelukannuja, jos kerran on kasvejakin. Eikä mikä tahansa käy, tietenkään. Lähes joka päivä pienet asiat etenee ja se tuntuu ihanalta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti