Uimaharjun asemalla papan jalanjäljissä

Kolilta lähtiessä kattelin googlemapsia sillä silmällä, että oisko lähiseuduilla jotain muuta kiintoisaa. Silmiin osui Uimaharju, joka on ollu papan yhtenä asemapaikkana, kun hän on rautateillä työskennellyt. He ei ole asuneet Uimaharjussa, mutta tämä on ollut kauttakulkupaikka ja pysähdyspaikka papan työasioissa ja se riittää mulle.

Uimaharjun asema avattiin liikenteelle 10.9.1910. Pappa on ollut silloin vuoden ikäinen. Mutta myöhemmin; onkohan pappa käynyt tässä makasiinissa?

Mietin montako kertaa pappa on avannut nuo aseman ovet ja saapastellut sisälle. Harmi toisaalta, että asemarakennus on yksityiskäytössä, eikä sinne voi enää mennä, mutta asemalaiturilla voi toki olla edelleen, kunhan ei portaille ja aidattuun pihaan työnny.

Hirmuisen kaunis asema-alue kaikkineen! Jugendtyylisen asemarakennuksen suunnitteli Thure Hellström, joka tunnetaan rautatieasemien suunnittelijana. Uimaharjun asema oli Hellströmin varhaisia asemasuunnitelmia.

Asemalle tullessamme mietin ääneen, että mikähän pömpeli se tuo on, vesitorni kenties… (Yleensä ne ei ole näin siroja, vaan säiliömäisiä ja raskaan oloisia.)

Aseman takana on edelleen muutamia rakennuksia, jotka on oletettavasti kuuluneet alkuperäiseen asemamiljööseen. Tosi hienoa, että ne on näin hyvässä kunnossa! 

Ja sitten suuntasin nuuskimaan sitä pömpeliä… joka on hirmu kaunis, mutta huonokuntoinen rakennus!

 

Jaahas, toiselta puolelta löytyy ovi ja kieltokyltti, joka käytännössä tarkoittaa sitä, ettei rakennusta voi kiertää menemättä rata-alueelle. Menin silti. Sillee nopsaan ja ympärilleni luimuillen.

Olispa aika kiva asua tässä! Katella junia ja auringonlaskua yläkerran ikkunasta.

Ja toden totta; vesisäiliöhän se on! Ainakin Aku Ankkaa lapsena lukeneet muistaa miten tämmönen toimii. Ja vanhemmat ihmiset on nähneet käytössä tämmösen joskus höyryveturiaikakaudella.

Tuo vesiputki on aika kiva! En muista montaa nähneeni, vaikka näitä vesitorneja onkin vielä sielä täälä jälellä.

Ja tietysti tästäkin oli joku urhoollinen saanu ikkunan rikottua.

Josta oli kyllä kätevä kieltämättä kuvata, että mitä siellä sisällä mahtaa olla.

Pönttöuuni ainakin siis. Sillä lienee lämmitetty pakkasilla yläkerran säiliön vettä, jottei se jäädy vallan möhkäleeksi. Möhkälettä olis ollu vaikeempi työntää putkee pitkin höyryveturin säiliöön. Vasemmalla on joku toinen tulipesä.

Tää putkisysteemi on mun mielestä vallan söpö ja kiinnostava!

Ja voin kyllä kuvitella höyryveturin tulevan tähän tankkaamaan. Ja toisen ja kolmannen. Voi sitä mennyttä aikaa! Kaipaan sitä, vaikken ole edes elänyt siellä. Lieneekö pappakin katsellut tämän tankkauspisteen käyttöä? Mistä sen tietää, vaikka olisi käynyt tuossa rakennuksessakin juttelemassa vesityypin kanssa. Hei hei, pappa! Täällä ollaan!