Viikonloppuna Jyväskylässä kurkkasin Keski-Suomen museoon nopsasti. Varsinaisesti en jaksa enää nykyään kovin antaumuksella näitä perusmuseoita kiertää, enemmän kiinnostaa erikoistuneet museot, kotimuseot, taidemuseot ja talonpoikaismuseot. Mutta ainahan kurkata voi!
Tuo olis ollu ehkä mun aikaa hattuineen ja kampauksineen, kauniine pukuineen ja koruineen. Materiaalit oli vielä aitoja; kuka muka edes nykyään muistaa, että tylli voi olla muutakin kuin tekokuitua? Että silkkipitsi, pellavapitsi tai puuvillapitsi oli niitä joista saattoi valita?
Ameriikanarkun melkein kerran sain omakseni, mutta en kuitenkaan. Se olisi hirveän ihana kotona! Pistäisin sinne kaikkea söpöä, kuten hansikkaita, kuviollisia sukkahousuja (joita kyllä riittää!), huiveja ja vaikka mitä!
Nämä vanhat peruskeittiöt on jotenkin kiehtovia. Uudet keittiöt ei ole, mikä siinäkin on? Ehkä materiaalit ja mittasuhteet? Värimaailmakin varmaan. Yhteen aikaan meinasin teettää lapsuudenkotiin kuivauskaapin vanhan mallin mukaan, mutta puuseppä teki oharit. Projekti on siis jäissä, muttei haudattu.
Jaahas, herrat on sitten lähteneet ajelulle? Ihanasti läiskästy tuo kuva tonne portaikkoon! Nykytekniikasta on sentään välillä jotain iloakin. Museot käyttää nykyään aika kivasti tekniikkaa näyttelyissään, se täytyy sanoa. Kiva tää museo oli, kantsii mennä! Itellä oli vähän vaan kiirus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti