Outokummussa

 

Viikko sitten kävimme myös Outokummussa. En ollut koskaan käynyt siellä, joten paikka kiinnosti kyllä, kun mies ehdotti, että mennänkö käymään siellä. Kaivosmuseo oli tietysti kiinni, joten me haahuiltiin vaan pihamaalla. Mikä hitto meitä suomalaisia oikein vaivaa; lähestulkoon kaikki museot on kiinni ainakin yhtenä päivänä viikossa (yleensä maanantaina) ja sen lisäksi valtaosa museoista on täysin kiinni tiukan kesäajan ulkopuolella ja hyvin moni kulttuuripaikka (ja kahvila ym) muutenkin on kiinni myös kaikkina arkipyhinä ja pyhinä (jolloin esim on ainoo aika kun yrittäjä saa vähän pidennettyä viikonloppua -lue ’lomaa’- )…?! Ei siis lainkaan mitään tajua siitä koska paikat kannattais pitää auki ja koska ihmiset liikkuu! Aika monta kertaa on ollu hyvin ärsyttävää, kun olen nykinyt museon ovea turhaan. Samperi.

Ensivaikutelma; onpas tämä kaivos ihan ku joku Turun linna!

Outokummun kaivos on ollut toiminnassa 1913-1989. Vuosilukuja, hoh hoijaa.

Kaivos tuotti kuparimalmia ja -rikastetta, mitä hittoa se sitten ikinä tarkalleen ottaen onkaan.

Kaivoksen alueella on toiminut matkailukeskus ja museo vuodesta 1982. No, se ei ole tuo pikkumökki!

Tämmöisiä hupaisia pikkumökkejä oli ripoteltu alueelle jostain syystä. Ne näyttivät aneemisilta leikkimökeiltä (sisällä oli vain pöytä ja tuolit), mutta itse olisin vuokrannut niitä yöpyjille! Mökkiin mahtuisi sänky ja hylly sekä tuoli ja pikkupöytä. WC voisi olla pihalla. Vai mitä?

Mennäänpäs sitten ihan alkuun. Rääkkylän Kivisalmea ruopattiin 1908, jolloin löytyi malmipitoista kiveä.

Kaivosinsinööri Trüstedt selvitti kivestä kiinnostuneena emäkallion sijainnin, hyvä Trüstedt!!

Kuparimalmiesiintymä osoittautui 4km pitkäksi, 400m leveäksi ja 40m korkeaksi. No huh huh!

Tämän malmijuonteen kohdalle syntyi Outokummun kaivos. Jassooo…

Malmiesiintymän päällä sanotaan palaneen virvatulia, joiden ansiosta malmia osattiin etsiä oikeasta kohdasta. Lieneekö palanut, vai eikö liene, kenpä tietää.