Vuojoen kartanolla

 

Hassua, mutta aina löytyy joku sukukytkös, kun vähän luupilla tirkistää. Niin se vaan on. Vuojoen kartano liippaa Matildan isäpuolen isäpuolen sukua. Sellaisen hulttio-Demoenin, josta riittää ammennettavaa. Hän syntyi 1800-luvun alussa ja kuoli vain 39-vuotiaana, Saimaan kanavan työmaalla, joka rakennettiin vankityövoimalla. Hän oli siis vanki, koska oli väärentänyt todistuksia itsestään, esiintynyt juopuneena, tehnyt sapattirikkomuksen (’pyhitä lepopäivä’), varastanut ja kiroillut. Pakkotyöhön vaan semmoiset!

Vuojoen kartanon historia ei jostain syystä mainitse Demoeneita lainkaan. Siellä kuitenkin asui taloustirehtööri Lars Demoën perheineen 1800-luvun alussa. Hänen isoisänsä oli peräti ranskalainen herra. Suku ei ole Suomessa tuohon aikaan vielä kovin iso, mutta sen verran sekava kuitenkin, että en ole ihan tarkalleen kartalla siitä miten hän on sukua ’meidän’ Demoenille. Mutta kyllä se vielä selviää.

Demoenin perheen jälkeen Vuojoen omisti hetkisen aikaa Paroni Otto Wilhelm Klinckovström, joka oli syntynyt Saksassa ja hänen vaimonsa, joka oli syntynyt Lontoossa, sekä heidän tyttärensä fröökynä Lovisa, sekä nuori herra paroni Wilhelm, isänsä kaima. On siinä mahtanut riittää patsastelua ja parasollien pyörittelyä.

Kartano perustettiin 1626. Sen omistajia olivat mm sotamarsalkka Åke Tott, (itse Sigrid Vaasan poika) ja kreivitär Kristina Brahe. Lopulta omistus siirtyi Björkenheimille, 1830-luvun kieppeillä. Lars Magnus Björkenheim oli se, joka rakennutti tämän nykyisen kartanolinnan 1836. Olis kyllä todella mielenkiintoista nähdä millainen tämä kartano oli ennen tätä nykyistä!

Vuorineuvos Björkenheim omisti Vuojoen lisäksi myös Orisbergin ruukin, Kimon ruukin ja Kellokosken ruukin. Mikä patruuna! Eurajoen kunnalle kartano siirtyi harmillisesti 1933. Opastustaulun ’Palvelut’ kannattaisi kunnan kyllä päivittää. En oikein pidä kartanoiden sosialisoimisesta. Parasta olisi, jos niissä olisi hyvä yksityinen omistaja tai joku, joka perustaa hykerryttävän kauniin hotellin, ravintoloineen, kahviloineen, sekä taidenäyttelyineen.

Palataanpa vielä siihen hulttio-Demoeniin hetkeksi. Hän syntyy mahdollisesti Raumalla tai Kokemäellä, ja muuttaa noin 7-vuotiaana Poriin leski Maija Bergströmin kasvatiksi. Hän todennäköisesti siis jäi orvoksi. Lapsuustraumojen sävyttämä miesparka. Siksi haluaisinkin hänen varhaisen elämänsä mutkat selvitettyä. Ehkä niistä vuosista löytyy selitys myöhemmälle elämälle. Ehkä hän vaikutti paljonkin Matildan isäpuolen nuoruuteen ja elämään, joka taas vaikutti suoraan Matildaan.

14-vuotiaana hän muuttaa Porista Turkuun, ollen siellä mm porvari Östermanin sisäpalvelijana. 19-vuotiaana nuorukaisena hän saattaa 40-vuotiaan porvarinlesken raskaaksi ja menee lesken kanssa naimisiin vasta vähän ennen lapsen syntymää. En tiedä mikä sakkaa, mutta jo kolmen vuoden kuluttua hän heiluu Pietarissa itsekseen. Elämä menee mutkalle yhä pahemmin. Onko hän itserakas hurmuri? Vai niin sekaisin itsensä ja traumojensa kanssa? Ehkä hänellä on vakava persoonallisuushäiriö.

Hän myy perimänsä Nikusillan rusthollin, joka on melko lähellä Vuojoen kartanoa. Voi olla, että sopivaa työpaikkaa ei löydy, luonne on hankala ja rahat loppuvat. Nikusillan joka tapauksessa löydämme ja kurkimme sitä auton ikkunasta. Se on tavallisen kauniin maalaistalon näköinen. Hänen riekkumisensa ympäri Suomea on aika tavatonta. Hänen käytöksensä ja vankeutensa on jotain niin häpeällistä, että hänen oma poikansa vaihtaa sukunimeä ja ottaa äitinsä sukunimen.

Ja sitten takaisin tähän päivään. Kukkivat puut ja kartano! Tai ei; oikeastaan tämä on arkkitehtonisesti ottaen linna, ei kartano. Millaisia isoja ajatuksia ja suuria suunnitelmia täällä onkaan pohdittu ja myös toimeenpantu.

Takapihan loistoa. Kolme kerrosta linnaa ja vintti siihen päälle. Ja puutarha, sivurakennukset, sekä modernisti hoidettu maanviljelys koko tiluksien mitalta! Björkenheim kykeni mälläämään, sillä hän kuului Suomen rikkaimpiin miehiin. Oikeasti hän kehitti maataloutta ja loi monenlaista uutta, eikä vain tuhlaillut tuhlailun ilosta.

Cafe Orangeria on kartanon lähellä, pellon reunassa. Täällä kasvatettiin jo 1800-luvulla satoa tuottavia persikoita ja ananaksia! Jossain töllissä piikojen sukulaiset epäilivät taatusti maailmanlopun olevan kynnyksellä, kun tuollaisia raamatullisia outouksia täällä kasvaa. Tai liekö valehdellut, likkapaha, nälissään?

Tiililattia, lasiseinä, sirot huonekalut ja hyvät tarjoomukset! Kaikki vielä alussa. Odotan mihin tämä muotoutuukaan!

Kahvilan sisustus kehittyy yhä, mutta jestas miten tänne sopisi iso määrä erilaisia kasveja!

Rakastan nykyään valoja ja varjoja! Parasollit, krinoliinit, flyygelin sävelet avoimesta ikkunasta… haipuuko ilmassa menneiden aikojen varjoja, vai kuvittelenko vain?

Etupiha ja kevään vieno vehreys. 190 kevättä on linnassa nähty. Miten erilaisia kokijoita siellä onkaan ollut ja miten erilaisia keväitä onkaan läpi eletty!

Mietin aina talojen vinttejä. Mitä tuollakin pienten ikkunoiden takana on säilytelty? Onko siellä ollut pyykkinaruja? Hylättyjä huonekaluja? Muodista pois menneitä vaatteita? Vanhoja asiakirjoja?

Itse ehkä haluaisin tuohon katoksen allekin sulloa jotain kivaa. No ainakin isoja kukkaruukkuja ja muratteja ja lyhtyjä. Mutta mitä lienee Björkenheim sinne sovitellut? Tai ei hän itse ole kuin suunnitellut, joku muu on kantanut ja asetellut. Ehkei herra edes katsonut tarpeelliseksi sellaisia pikkuasioita miettiä; kaiken suunnittelun on ehkä hoitanut rouva. Ja piika kanniskellut.

Vierastalo on kaunis myös. Jos täällä haluaisi oikein päästä asumisen meininkiin ja vaikka kiinni puutarhan öisiin tunnelmiin, kannattaisi varata vieraspytingistä huone viikoksi tai koko kesäksi. Mahtaako  Björkenheimin ensimmäinen vaimo katsella ikkunasta? Tai kulkea puutarhassa? Hän kuoli täällä 38-vuotiaana, kun linna oli vasta nuori. 

Aamuvarhaisen ja illan aurinko osuu pavekkeelle. Kelpaisi siihen ripustaa riippumattoa ja asetella kaffepöytää ja vaikka kiikkustuolia. Ja kasveja! Miten on mahtanut herra Björkenheim sieltä tähyillä aamuvarhain ja iltamyöhällä? Onko jompi kumpi rouvista järjestänyt pieniä kahvihetkiä ja fröökynät kutsuneet ystävättäriään visiitille? Tai nuoret herrat pelanneet korttia ja juoneet totia opiskelukavereineen?

Nuo kenkienputsausraudat on aina niin viehkot! Patruuna ja moniko muu niihin on kenkiensä kuraa raapinut. Joskus täytyisi tulla tänne opastuskierrokselle. Täällä on kuulemma hyviä rooliopastuksia, jotka kyllä kiinnostaa. Mahtaakohan oppaina toimia paroni tai patruuna? Fröökynät ja nuoret herrat? Mitä heillä olisi sanottavaa meille nyt? Muistelisivatko vanhoja hyviä aikoja? Pyörittelisivätkö päätään nykyajalle? Vai innostuisivatko Vuojoen vanhoilla pelloilla kääntyilevistä Valtroista? He kaikki naivat aatelisia ja muuttivat aikanaan pois. Jotkut heistä naivat Björkenheimejä, ehkä serkkujaan tai muita sukuun kuuluvia. Mitä rakkaustarinoita täällä onkaan eletty jo ehkä hyvinkin nuorena!