Huikaisevaa

 

Voi miten kiehtovasti valo siivilöityy aamulla tänne portinvartijantalon ja kartanon puistokujan vaiheille! Tuntuu siltä kuin täällä olisi joka aamu jotain uutta ja ihmeellistä nähtävää.

Portinvartijantalon kulmilla on alueen kartta, joka uusittiin juuri tällä viikolla.

Pysähdyin katsomaan karttaa hetkeksi. Yläosan viivoitetulle alueelle nousee parhaillaan kerrostaloja. Ne sopivat kyllä vanhaan punatiiliseen tehdasmiljööseen, mutta tietysti toivoisin, että alue olisi pysynyt vähän sellaisena salaisena paikkana, jonne harva keksii edes tulla. Myös tehtaan alapuolelle tulee paljon kerrostaloja lähivuosina.

Jonain päivänä tehtaasta tulee varmasti Tampereen oma Telliskivi tai jotain sen suuntaista. Toki Tampella ja Finlayson ovat osittain kulttuurin sävyttämiä nykyään, mutta itsekin kaipaisin jotain hitusen epävirallisempaa ja rennompaa, jotain enemmän tilkkutäkkityylistä, jossa olisi paljon eri alojen taiteilijoita ja käsityöläisiä. Ja joku ruokapaikka ja kahvila siellä seassa sitten.

Joskus voisin katsella puita loputtomiin. Sitä miten oksat kiemurtelevat, lehdet kehittyvät ja lopulta havisevat laajoina purjeina, miten valo kuultaa lehtien läpi hentoa vihreyttä ja pilkahtelee lehvästön rakosista hetkittäin alas saakka.

Ja varjot! Miten kiehtovia ne ovatkaan! Eniten rakastan varjoa lumihangella; sitä miten sinisen sävyissä se elää ja miten hento se on. Mutta myös varjojen muotoja ja terävyyttä on ihastuttava katsella.

Olen päättänyt dokumentoida tätä näkymää läpi vuoden. Ehkä sitten jossain välissä julkaisen otoksista sarjan tänne blogiin. Voi olla, että koetan kuvata myös eri vuorokaudenaikoja vuodenaikojen lisäksi, vaikka se onkin haastavampaa, kun en asu kartanon vieressä.