Eilinen menikin sitten TT-kuvauksen merkeissä. On se vähän ankeaa, että vaikka mitään diagnoosia ei nyt olekaan, niin silti voi olla tutkimuksia ja kaikenlaista epämiellyttävää ihan yllättäen vastassa. Yleensä kuvaukset on menneet aika ok (no ei aina), mutta nyt oli kyllä vähän ikävä kokemus.
Ensinnäkin ilmoitin jo heti kuvaushuoneeseen astuessani, että haluan jonkun kokeneen pistäjän, kun mun suonet on haasteelliset. Paikalla ollut hoitaja totesi heidän olevan ihan kokeneita ja ryhtyi sitten etsimään suonta. Vasen kyynärtaive; hyvin pieni suoni siellä kulkee, kokeillaan sitä. No se neulahan ei sinne suoneen sitten mennyt ja sitä piti ronkkia. Siinä vaiheessa alkoi taas itkettää, kun mun toleranssi kaiken ikävän suhteen on vaan nykyään nolla ja tää kaikki syöpäpaska on edelleen vahvasti epäreilua ja niin väärin. Enkä tarkoita, että toivoisin tämän jollekulle muulle, vaan että tällainen sairaus on kelle tahansa epäreilu tilanne!
Sitten hoitaja alkoi tunnustella oikeaa kyynärtaivetta, jossa oli myös hyvin heikko pieni suoni. (Onkohan mulla verenkiertoa ollenkaan? Mä kuihdun pois niin kuin joku haamu; ’siinä se äsken oli ja sitten se alkoi hämärtyä ja vain hiipui näkymättömiin’…) Sitten hän katsoi mun kämmenselkiä, että näissähän on kuule hyvät suonet! No hah hah, olen kuullut tuon niin monta kertaa! Toki ne näyttää hyviltä, mutta ne karkaa neulaa oikein ansiokkaasti! Ja niin siinä kävi. Mutta lopulta hän sai ronkkimalla sen neulan oikean kämmenselän suoneen ja pystyi asentamaan vauvakanyylin kämmenselkään. Se itse kuvaus oli myös tällä kertaa ikävä kokemus. Siinä kohtaa, kun he pistää varjoainetta suoneen, niin yleensäkin alkaa ainakin suussa ja nivusissa tuntumaan lämmön tunnetta, mutta nyt sen lisäksi alkoi oksettaa. Tosi ällö olo oli pitkään ja he mietti, että onko nyt joku allerginen reaktio, vaikka sanoivat myös, että se oksetuksen tunne on hyvin yleistä. No lopulta pääsin ulos ja huokaisin helpotuksesta. Selvisin kuitenkin hengissä! Ja samalla kuvasin nämä Valkeakosken sairaalan ala-aulan kauniit reliefit.
Ehdin kiepahtaa myös paikallisella kirppiksellä, jossa näin hyytävän kauniin vanhan kuivauskaapin! Nuo puiset ritilät vetoaa mun kauneustajuun ja tykkään niistä ihan sikana! Kirpparilla oli muutenkin kivoja huonekaluja, etenkin johonkin vanhanaikaiseen keittiöön, vaikka 30-luvun taloon. Oli monta kaappia ja jopa sellainen tiskipöytä, jossa ei ole allasta lainkaan. Se taisi olla sinkkiä. Että jos sellainen on hakusessa, niin sinne vaan ostoksille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti