Elämästä täytyy osata nauttia!
Jokaisessa viikossa pitää olla jotakin mukavaa odotettavaa. Jokaisen päivän aikana pitää osata pysähtyä, henkäistä, katsoa kauneuteen päin. Vaikka kaikki olisi aivan lohdutonta, voi silti antaa auringon lämmittää ihoa, voi katsoa tähtitaivasta, voi ihailla lumihiutaleita ja sateenkaarta. Voi nauttia siitä, että pääsee tuulesta ja sateesta suojaan. Älä pidä mitään itsestäänselvyytenä. Sitä, että sinulla on koti, vaatteet, että kukaan ei jahtaa sinua, tai että olet ylipäätään elossa. Kaikki hyvä on kuin lahja. Ole kiitollinen ja nauti siitä.
Kaikkein huonoin ajattelumalli on se, että ”minä nautin sitten eläkkeellä”. ”Puurran nyt tätä arkea ja kiipeän sitten eläkkeellä vuorille”. Voin kertoa; sitä päivää ei IKINÄ tule. Sellaisena olet vain yhteiskunnan sievä robotti ja se kai ei ollut tarkoitus? Tiedän, että monilla lähtökohdat elämään on huonot ja monesti ikävät asiat tulevat ryppäinä. Kyse ei olekaan siitä, että joku antaa sinulle koko ajan huonoja kortteja, ja muille hyviä vaan siitä miten suhtaudut asioihin.
Pessimisti ja optimisti kokevat molemmat samoja suruja ja vihantunteita elämänsä aikana. Molemmat kohtaavat ongelmia, ikävyyksiä, epäreilua kohtelua ja nujertavia tilanteita. Toinen heistä reagoi neutraaleihinkin asioihin negatiivisesti, toinen taas näkee toivoa tai ainakin tietää, että kaikki huono on ohimenevää. Optimismi ei tarkoita tekopirteyttä, sitä ettei ikinä sure tai ole alakuloinen, mutta optimisti on selviytyjä. Jaetuista korteista huolimatta elämään suhtaudutaan lopulta niin, että kyllä tämä tästä. Se on pirun vaikeaa, TIEDÄN.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti