Vaikka ruusuilla tanssiminen on jätetty muille tyypeille, niin saa elämästä silti nauttia niin paljo ku vaan pystyy! Kun palasin lapsuudenkodista, ihailin junasta lumisia maisemia. Oli niin kaunista, että sieluun sattu! Aurinko paistoi lempeääki lempeämmin ja puissa oli ihastuttava kuura ja luntakin oli kuin pumpulia. Se kauneus sai hymyilemään!
Päätin jo junassa, että hilipasen heti Tampereelle päästyäni aseman takana olevaan Tornihotellin Moro-baariin, koska sieltä on tosi upeet näkymät ympäri kaupunkia. Ja sielä voi levähtää ja hengata jonku aikaa nojatuolissa. Yllättävän harvoin tonne tulee silti mentyä, vaikka sielä on lähes aina hyvin tilaa olla.
Tiskillä tuumasin, että miks en ottais ihan reteesti cocktailia, enkä aina sitä tavallista cappuccinoa tai vihreetä teetä. Joten valitsin listalta Torino Sour-nimisen juoman, ja voi jeeveli kun se olikin hyvää! Makeaa ja kirpeää yhtä aikaa. Maistelin sitä pikkuriikkisin hörpyin ja yritin että juoma kestäis mahollisimman kauan.
Eihän ne juomat ikinä kestä niin kauaa ku haluis, mutta notkuin viä nojatuolissani maisemia tiiraillen hetken aikaa. Sit lähin ja kuljin uudemman asematunnelin läpi, jossa joku oli just pystyttäny soittokamat ja veti hartaudella Myrskyluodon Maijaa! Melkein itketti, kun se oli niin hienoo. Oli ihan pakko pysähtyä heittään hänelle kunnon kolikko. Siinä saapastellessani Stokkan hajuvesiä nuuhkuttelemaan, mietin, että ei se elämästä nauttiminen vaadi oikeestaan muuta ku asennetta. Sitä, että hoksaa nähdä ja pysähtyä. Nautinnollista viikonloppua myös sulle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti