Ajelua ja elokuvia

 

Kattokaapa nyt miten hemmetin kaunista pohjanmaalla on just nyt! Pakkanen paukkuu -22 asteen tienoilla. Me ollaan ajeltu sinne ja tänne viime päivinä ja käyty myös mun lapsuudenkodissa. No se perkeleen puu on tosiaan rysähtäny talon päälle ja napsutellu kattoon reikiä oksillansa, luoja tietää miten paljon. Nyt on lunta jo katon päällä, eikä tilannetta näe kovin hyvin. No, onneksi oksa ei sojottanu yläkertaan katon läpi, sillä sekin olis mahdollista. Välikatto toki on olemassa, mutta lappeella ei joka kohdassa ole mitään välitilaa, esim alkovin kohdalla. Oisko ollu aika maaginen kuolla sänkyynsä, niin että oksa lävistää sydämen! Ihan ku joku vampyyri. Hieno lähtö, totta tosiaan! Myöskään puu ei onneks ollu rysähtäny öljysäiliöiden päälle, jollon koko talo ois voinu palaa. Että jollain tavoin voi olla kiitollinen. Laskin, että pihassa on edelleen yli 10 isoa puuta liian lähellä rakenteita. Kääks. Vieläkin voi siis kuolla loistokkaan Vampyyrikuoleman. Kuolinilmoituksessa on ihan eri juttu ilmoittaa, että ’hän kuoli vakavan sairauden murtamana’ kuin ’hän kuoli kuusenoksan lävistämänä’, vai mitä? Toinen on tylsä, toinen on uniikki.

Sit me ollaan myös kateltu elokuvia. Kuten esimerkiksi ”The Long Kiss  Goodnight”, joka on muuten yks mun lempparielokuvista ja aivan loistava jouluelokuva! Siihen voi samaistua niin hyvin. Eikö jokainen perheenemäntä taikka äiti haaveile olevansa salaa hallituksen palkkamurhaaja? Olis se mageeta sekin. Rusauttaa peuralta niskat poikki paljain käsin ja tujauttaa kuula jonkun kalloon täsmällisellä tarkkuudella muutaman korttelin päästä. Silleen silmää räpäyttämättä.

Sit katottiin ”Ismo - maailman hauskin ulkopuolinen”, johon myös hiukan samaistun. Esimerkiksi sen ujouden kohdalla. Että kouluunmeno oli hyytävää ihan joka kerta. Joka luokalle, joka loman jälkeen, välillä joka päiväkin. Sen takia rakastan perjantaipäiviä, koska ne merkitsi vihdoin vapautta kouluviikosta. Tai Suvivirttä, koska se merkitsi vapautta koko pirun lukuvuodesta! No Ismo on nero. Hänen kielelliset neronleimauksensa on uniikkeja ja se yhdistettynä hänen ulkoiseen olemukseensa sekä niihin pieniin hymähdyksiin, ynähdyksiin, rykäisyihin ja naurahduksiin; se on täydellistä! Ei toimisi jonkun tosikkoesiintyjän suusta hänen jutut. Mutta toivon, ettei hän polta itseään loppuun. Siis luuleeko hän oikeasti, että koko maailma unohtaa hänet, jos hän pitää vaikka kaksi vapaapäivää viikossa, kuten me tavalliset ihmiset? Ei koko maailma tokikaan ole alzheimeriin vaipunut, mutta sitä hän ei tiedä. Ehkä hän lukee tämän ja havahtuu.

Kolmas elokuva joka me katottiin, oli ”Myrskyluodon Maija”, ja sepä oli ihastuttava! Vähän erilainen kuin se vanha sarja, joka julkaistiin keväällä 1976. Mua häiritsi vaan tässä uudessa se, että Maijan näyttelijä ei vanhentunut kasvoistaan ollenkaan, vaikka ikää täytyi kertyä elokuvan aikana ainakin 25 vuotta. Muuten se oli upea ja liikuttava elokuva. Hyvin kaunis lavastus ja puvustus!