Pakkasesta ja turkiksista

 

Jess, mahtavaa kun on pakkasta! Kunnon talvilukemia vihdoin. Meillä on ollu muutamana päivänä yli 22 astetta pakkasta ja täyskuu, kuuraiset puut ja kimaltavat hanget. Vaikka talo meillä ei ole niin lämmin, niin tykkään talvesta paljon! Talo on vanha, vuodelta 1951, ja kaikenlaista probleemia siis löytyy. Ensinnäkin meillä on vesikiertoinen öljylämmitys ja sehän tarkoittaa sitä, että osa pattereista menee jumiin tämän tuosta, eli joka vuosi, kun lämmitys pitää laittaa päälle. Eli kylmiä pattereita löytyy jo yhteensä viisi kappaletta. (Yhteensä pattereita on talossa 20.) Tottakai sitä voi soittaa huoltomiehelle, mutta ei nekään aina saa patteria toimimaan. Käytännössä me ei olla nyt jaksettu edes soittaa tänne ketään, vaan lisälämmitetään puilla. Kellarin takkahuoneessa on takka ja keskikerroksen ruokailuhuoneessa on uudehko kakluuni, varaava sellainen. Tokihan se auttaa. Kuistin oven edessä on verho lisänä, olkkarin oviaukossa on paksu verho ja kaikissa ikkunoissa on tietysti verhot lämpöä pitämässä.

Mutta kun ulkona on useamman päivän ajan -22, niin kuistilla lämpö laskee -10 asteeseen, konttorissa +8 asteeseen (ellei ovea pidä eteiseen auki, jotta lämpö vähän tasaantuu) ja sen vuoksi eteisessä on +14 astetta. Olkkarissa on +16,5 ja ruokailuhuoneessa +18. Makuuhuoneessa on +18 - +20, riippuen onko aamu vai ilta. Lämmitetään itse kuumilla aalloillamme makuuhuonetta näköjään! Keittiössä on aika lämmin, kylppärissä aika kylmä. Ja joka talvi haaveilen pienestä hirsimökistä, jossa olis vain muutama kymmenen neliöö. Olis kuisti, eteinen, tupa ja kamari. Olis iso takka leivinuuneineen ja puuhelloineen ja kamarissa kakluuni. Ja jos olis ihan hiiskatin jäätävää (vaikka -60 astetta, kuten Siperiassa), niin muutettais tupaan ja nukuttais sellasessa museoista tutussa kerrossängyn alaosassa, jossa on katto, seinät kolmella puolella ja verho vielä neljäntenä. Vuoraisin sen ryijyillä. Ja lampaan fällyt laittaisin petivaatteiksi.

Näkisitte miten mä pukeudun! Mies kysyy välillä, että oonko mä menossa pohjoisnavalle. Mulla on esim angoranilkkasukat, trikoot, villaiset polvisukat, villasäärystimet (ja sisällä turkistossut, ulkona huopikkaat), villahame, hihaton aluspaita, pitkähihainen paita, villaneule, (sisällä shaali tai huopa, ulkona toppatakki tai villakangastakki), villaiset ranteenlämmittimet, villahuivi (ulkona vielä villainen lisähuivi sen päällä), villapipo sisällä, mutta villahattu ulkona - tai isän susilakki, ja ulkona vielä tietysti paksut lapaset taikka oikein kintaat karvavuorilla. Ja mitä kylmempi, sen enemmän kerroksia! Ja tietysti oikeista materiaaleista, ei mitään tekokuitujuttuja. Kaikkein lämpimimmät kengät on tallukkaat (jotka voi ommella ite huovasta) tai huopikkaat. Mähän voisin ryhtyä vaikka pukeutumisneuvojaksi, heh. Voi näyttää maatuskalta tai kassialmalta, mutta onpahan lämmin.

Turkiksista sen verran sanoisin, että kaikkein lämpösimpiähän ne on käyttää. Ja koska Suomi on aina ollu pullollaan turkiksia, niin nehän tulis käyttää loppuun. Ja tehdä uusia vaikka metsästetyistä eläimistä tai kotieläimistä. Miehellä on esim ajokoirannahkakintaat. Mulla on hylkeennahkakäsilaukku. Mulla on kaks pitkää turkista, (luulisin että minkki- ja lammas-) jotka oon periny edesmenneen anopin edesmenneeltä kaverilta ja naapurin vanhan emännän äidiltä. Ja kirppikseltä ostettu kettupuuhka, jonka nimesin Pentiksi. Pentti on niin ihastuttavan pehmeä ja karvainen! Ja löytyy multa myös joku muhvi ja kärppäpuuhkakin. Ennen tehtiin apinannahastakin muhveja (tuskin kotimaisen apinan) ja myyrän nahoista stoolia. Maailma on täynnä nahkoja, joita voi käyttää ilman kettutarhojakin. Joskus ihmettelen turkisvastustajien mielikuvituksen köyhyyttä. Matskua kyllä löytyy, eikä aiheuta yhtään nanomuovipäästöjä, kuten tekokuituvaatteet.