Tai ainakin ajan mittareita! Rupesin tänään penkomaan rannekellojani ja tällainen on tulos; omia on yhdeksän, isän kelloja viisi ja äitin yksi kello. Hetki sitten oli vielä anopin kello (jonka annoin bonustyttärelle) ja yksi, josta en edes ole varma kenen se on, mutta mahdollisesti äitin sekin. Riittääkö se? Ei tietenkään! Olen myös ostanut kirpparilta kasan romu-rannekelloja, koska mua kiinnostaa voiko niistä tehdä jotain. Pitää kelloa ranteessa koristeena (koska ne on rikki, eikä patterinvaihto auta.) Onko tässä mitään mieltä? No ei kyllä ole. Onko maailmanpolitiikassa mitään mieltä? No ei todellakaan! Siis saan anteeksi. En ole huonompi kuin herra T tai herra P, jotka keräilevät maa-alueita. Kiva harrastus, voisin laajentaa siihen seuraavaksi. Seisoa rynnäkkökiväärin kanssa naapurin tontilla huomenaamulla ja ilmoittaa, että tästä lähtien tämäkin tontti on minun.
Mutta mitäs tämä nyt on, miksi pengon kelloja? No koska mun rannekellosta loppui patteri loppuvuodesta ja nyt koetan päättää montako kelloa vien patterinvaihtoon, kun mikään niistä ei käy. Kahdessa kellossa on sen lisäksi vielä rikkinäinen ranneke, joka pitäis jotenkin saada uusittua. Eniten harmittaa tuo mustan rannekkeen kello, jossa on ’timantteja’ pyörimässä kellotaulussa. Sen ranneke meni rikki ekalla käyttökerralla ja sitä on tosi hankala vaihtaa, koska kiinnitys on niin erikoinen. Mietin jopa voisko suutari jotenkin auttaa ja liimata-ommella rannekkeen kuntoon.
Joo, tykkään siis kelloista(kin). Eritelläänpäs niitä vähän. Aarni-kellon (jonka ranneke on puuta) sain mieheltä. Hitto kun ne on hienoja, kattokaa nyt niitä! (Ei ole maksettu mainos tämä.) Sen ranneke on vähän iso, vaikka sitä on taidettu lyhentääkin. Mutta sitä voi pitää ranteenlämmittimen tai hihan päällä. Voisin haluta muitakin Aarni-kelloja, mutta ehkä selviydyn ilman niitäkin.
Regalin kellon ostin itse monta vuotta sitten, kun jotenkin hurahdin kelloihin. En siis väitä olevani kellokeräilijä, tai että ymmärtäisin kelloista mitään, mutta tähän pätee sama kuin autoihin tai moottoripyöriin - joista en ymmärrä tuon taivaallista, mutta joku on hienompi kuin toinen. Tässä Regalissa on nuo ihanat ’timantit’ ja kaunis hihnakiinnitys, joka osoittautuikin huonoksi, koska sitä ei niin vaan vaihdeta. Ärsyttää, että kellon ranneke repesi, kun ähersin reppua selkään ja laukku juuttui kelloon.
Tässä toisessa Regalissa on kolme piirrettä, joita olen aina inhonnut! ’Miesten ranneke’ eli tuollainen iso metalliranneke, iso kellotaulu (ei ole yhtään siro) ja suorastaan mauton ’bling bling’ eli nuo ’timantit’ niin hallitsevasti tuossa kellotaulun reunuksilla. Ostin tämän ihan heräteostona muistaakseni vitosella kirpparilta vuosia sitten ja yllätyin kun se toimi. Ja sitten yhtäkkiä tykkäsin tästä kellosta ihan kauheesti! Kaikista noista ’aina’ inhoamistani piirteistä huolimatta. Näin se elämässä menee, itseensä yllättyy koko ajan. No, mutta tämänkin kellon rannekkeen lukkoklipsi on nyt hajalla, joten rannekkeeseen pitäis ostaa myös kokonaan uusi lukko-osa tai sitten koko ranneke, sillä tuskin niitä lukkoja myydään erikseen. Oletan, että tämä on helpompi korjata, kuin tuo toinen Regal.
Sitten on Lidlin kello, merkiltään Auriol. Ostin tämän ystävän vinkistä Lidlistä monta vuotta sitten. Mitähän nää nyt Lidlissä mahtoi maksaa… ehkä kympin? Tämä oli mun mielestä kaunis (numerot on ’timantteja’ jos kuvasta ei näy) ja kuitenkin aika perus. Olen pitänyt tätäkin aika paljon ja nyt siitä on vaan patteri loppunut, muuta vikaa ei ole.
Toinen Lidlin Auriol-kello. Ostettu samaan aikaan kuin edellinen. Tässä kuvastuu mun persoona sillä, että siinä on jotain hassun kaunista hörsötystä, eli tässä tapauksessa noita kukkia. Tykkäsin kellosta aluksi paljon, mutta käytännössä ranneke on aika jäykkä ja onhan tämä vähän rohee kuitenkin. Tämä kellotaulu on siis melkein yhtä iso kuin Aarni-kellossa.
Joskus 90-luvulla näin näyteikkunassa Tampereella äärimmäisen pienen rannekellon, jossa oli paksu lasi ja violetti kellotaulu ja rakastuin siihen oitis. Mulla ei vaan ollu varaa sitä ostaa ja se jäi jotenkin mun aivosopukoihin pyörimään vuosikymmeniksi. Sen takia ostin kerran tämän pikkuruisen Mira-kellon (no en edes muista mistä ja koska, mutta ei se ole mulla hirveän kauaa ollut). Ongelmahan on vaan nyt siinä, että en ole enää parikymppinen, vaan keski-ikäinen nahistunut eukko, joka tuskin edes näkee näin pienen kellon viisareista tai numeroista mitään. Sitä paitsi usein muutenkin nykyään katson vahingossa sekuntiviisaria ja olen ihan kuutamolla, kun kello on jotenkin omituisen paljon tai vähän tai puolessa minuutissa onkin muka kulunut kuusi tuntia… tosin siltä elämä nykyään tuntuu, että voihan se olla joku universaali uus fysiikan laki myös.
Tämän söpön Daniel Wellingtonin ostin vuosia sitten tyylitietoiselta ystävättäreltäni, jolle tämä oli hiukan liian ’bling bling’ noiden timanttinumeroiden vuoksi. Minähän olin vaan ihan että wau wau, onpa hieno! Tämä on mulla vähän sellanen juhlakello. Nahkaranneke ja kaikkee. Koristeellinen, mutta yksinkertainen. Kermanvärinen kellotaulu! Jesh.
Ja sitten mun lempimerkki Olivia Burton, jonka kelloissa etenkin ennen oli paljon näitä hyvin kauniita kellotauluja. Harmi, ettei Burton enää näköjään harrasta näin satumaisia kellotauluja. Tässä kellossa on kauniin siroja lintuja ja kukkia (toisin kuin siinä Auriolissa - joka ei ole siro), ja ostin tämän joskus äitin kuoleman jälkeen, koska pikkulinnut ja kukat symboloi mulle äitiä. Tätä olen pitänyt paljon!
Ja vielä viimeisenä toinen Olivia Burton. Tämän ostin sen jälkeen kun äiti ja isä oli molemmat kuolleet, eli joskus 2017. Tämä symboloi mulle heitä molempia, heidän puutarhaharrastusta ja ihania kesäöitä lakeudella ja heidän puutarhassa. Tuoksuja, ääniä, kauneutta. Tätä kelloja olen pitänyt varmaan eniten. Pieni epäkohta tässä on se, että välillä tosiaan on vaikea hahmottaa hyvällä keski-ikäisen näkökyvyllä että mitä se kello nyt oikein onkaan. (Pirhanan sekuntiviisari!) Sen verran vielä tähän loppuun, että kaikkiin kelloihinhan ei kannata yhtä aikaa ostaa uutta patteria. Patteri kestää kellossa pari-kolme vuotta ja jos käyttää yhtä kelloa kuukausikaupalla, (kuten minä), niin monen kellon patteri ehtii loppua ennen kuin sitä saa ranteeseen vielä ollenkaan. Siksi taidan ostaa vain kolmeen kelloon patterit tällä kertaa. Puolen vuoden tai vuoden kuluttua voi sitten vaihtaa lisää niitä pattereita. Tämän ku pistäis kalenteriin, niin koskaan ei olis se tilanne, että mitä hittoa, kello on mykistynyt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti