Mun lapsuus näytti tältä

 

Televisio oli jo melko isossa roolissa, vaikka ei verrattavissa nykyaikaiseen ohjelmatarjontaan ollenkaan. Meillä näkyi vain ykköskanava ja sekin mustavalkoisena, kunnes isä osti uuden telkkarin joskus 80-luvun puolivälissä ja sitten alkoi näkyä myös kakkonen väreissä ja kolmonen vuonna 1986. Televisio-ohjelmia ei tullut läpi vuorokauden. Aamupäivällä saattoi joinakin päivinä tulla koulu-tv ja sit iltapäivällä tai alkuillasta vasta alkoi muut ohjelmat. Illalla ohjelmat loppui viimeistään joskus puolen yön tienoilla.

Lastenohjelmia taisi pikkukakkosen (joka ei näkynyt meillä) lisäksi tulla lauantai- ja sunnuntaiaamuisin. Varhaisia lempiohjelmiani oli ’Matti ja Miisu’ (mikä jumalaisen ihana tunnari!!) sekä ’Rosvo Rudolf’ (kuvassa punaisessa hatussa). Parhaan ystävän kotona katsoin välillä ’Pieni talo preerialla’-sarjaa ja jotenkin sen tunnari tuntuu vieläkin hauskalta selkäpiissä. ’Lassie’ oli tietysti yksi ihana, jota seurasin, sekä ’Musta ori’.  ’Shirley Temple’ oli menneen ajan lapsitähti, jota kuitenkin näki televisiossa myös mun lapsuudessa. ’Peppi Pitkätossu’, ’Vaahteramäen Eemeli’, ’Olipa kerran elämä’, ’Peukaloisen retket’, ’Tohtori Sykerö’, ’Smurffit’… sekä tietysti Disneyn lyhyet torstai-illan pätkät nimeltä ’Pätkis’. Ja sitten lopulta ’Vihervaaran Anna’, jota rakastin enemmän kuin mitään! Sarjoja esitettiin kerran viikossa ja jos et ollut kotona just sillon, niin voi voi. Videoita ei tietenkään ollu ylipäänsä kellään ennen 80-luvun loppupuolta. 

Nyt tuo aika tuntuu kivikaudelta ja joltain nostalgian värittämältä kaukaisuudelta! Mutta hetkittäin kaipaan pilkahduksia sieltä edelleen. Jospa joka lauantai pääsisi vartiksi johonkin menneeseen ajankohtaan. Semmoinen matkatoimistotoive mulla olis.