ODOTUS

 

Mieli alkaa olla koetuksella tämän odottamisen takia. Ja fysiikka. Eilen verenpaineet oli sellasissa lukemissa, että illalla sattui päähän ja ajattelin, että nyt aivojen suonet ei kestä tätä painetta. Mutta tässä sitä vaan ollaan taas höpöttämässä mitä sattuu!

Eilen olin melkein tunnin etuajassa sielä Taysin kuvantamisessa. Pääsin sisälle melkein puoli tuntia ennen aikaani ja vaikka sisällä säädettiin ja ihmeteltiin suonia ehkä tarpeettomankin kauan, niin pääsin ulos silti kymmenen minuuttia ennemmin kuin aikani olis ees ollu. 

Pistäminen sujui hyvin, suoni löytyi ekalla kokeilulla, eikä sattunut yhtään. Yritin kysellä hoitajilta, että hei näettekö te sen mun syöpäantigeenilukeman, mutta ei he nähneet. Itkun rajamailla heiluin hetken aikaa, sillä odotus ja epätieto on pahempaa kuin huono uutinen.

Tämänkin asian varmaan eri ihmiset kokee eri tavalla. Mutta oisko mitää, jos saisin kaiken maailman elinluovutustestamenttien ja saattohoitomusiikkien lisäksi toivoa esim sen, että mä haluan tulokset aina mahdollisimman pian! Muuten hajoan pirstoiksi!

Kuvauksen jälkeen tepastelin kahvilaan, jossa tapasin erään ihanan ihmisen, jonka kanssa meillä on synkannut ihan ensitapaamisesta lähtien aivan erityisellä tavalla. Me koetaan maailmaa yllättävän paljon samalla tavalla ja sellaisesta on ihana puhua! Unohdin hetkeksi odotuksen ja paniikin ja sain paljon valoa tästä tapaamisesta.

Myöhemmin iltapäivällä menin Aloha Rameniin syömään lounaan, sillä olen haaveillut ainakin vuoden heidän dumpligseistaan ja rameneistaan ja bowleistaan. Tilasin kanadumpligseja ja possuramenin, mutta jotain meni pieleen, sillä ramen ei maistunut tällä kertaa yhtään. Voi olla, että oma oloni oli niin huono, että aloin voida pahoin pelkästä ruoan hajusta. Tunne meni kuitenkin ohi ja jatkoin syömistä. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Päivän päätteeksi kävin vielä Cafe Karaliksessa juomassa hiton hyvän italialaisen sitruunaoluen. Sitä suosittelen! En niinkään pidä yleensä oluen mausta, mutta tämä olut maistuikin enemmän sitruunalta. Sitä paitsi alkoholiakin oli vain vähän; 1,3% tai jotain sen suuntaista. Oikein sopiva lukema mulle myös se. Täytyykin ehkä ehdottaa heille, että voisivatko he ryhtyä myymään italialaisia limsoja!