Olipas tosi kiva käynti lapsuudenmaisemissa! Tapasin muutamia ystäviä ja kävin pirteitä keskusteluja heidän kanssaan, nauroimme paljon. Cappuccinoa ryystin kahviloissa ja teetä kotona. Harkitsin uimaan menemistä, mutta päätinkin ottaa rauhallisesti ja vaan hengailla ja järjestellä. Ihailin käsittämättömän kaunista maisemaa jossa puut notkui lumesta ja kaikkialla oli paksulti kuuraa. Taivas siinsi vaaleanpunaisena, mutta peltojen yllä lepäsi usva. Yöllä seisoin lakeuden reunalla ja ihailin vihreiden revontulinauhojen tanssia pohjoistaivaalla. Edessä esi-isien pellot ja peltojen takana heidän talot, se oli maagista tunnelmaa! Jänisten kisailut öisillä pihoilla oli kaunista, kun maailma muuten oli hiljainen.
Siirsin papan tekemän hyllyn keittiöstä alkoviin ja selasin mietteissäni kasoittain vanhoja kirjoja. Tein eteiseen lehtienlukupaikan, sillä eteiset on ihan aliarvostettuja huoneita. Purin mumman nojatuolin verhoilua, koska halusin löytää alkuperäisen kankaan jostain sen uumenista. Sitä ei ollut ja suunnittelin jonkun uuden kankaan nitomista tilalle; lämpimän keltaista tai tummaa punaista tai syvän vihreää, ehkä jopa Morrisia. Kävin kirpputorilla löytämättä mitään erityistä. Kääriydyin edesmenneiden villatakkeihin ja rouskin ruisleipää. Yön kynnyksellä vain kellon raksutus, kynttilöiden liekki ja salmiakkia juuston kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti