Lääkärin soitto ja muuta hulinaa

 

Soitin torstaina Taysiin, jossa oli tietysti takaisinsoittopalvelu päällä. Meni ehkä puolisen tuntia, kun sihteeri soitti takaisin. Selitin hänelle asiaa, että olen huolissani tilanteesta, että selkä on mennyt huonommaksi koko ajan. Että voisiko edes niitä syöpäantigeeneja ottaa pikaisemmin kuin huhtikuun puolivälissä ja ehkä lääkärikäyntiäkin aikaistaa? Unohdin tietysti mainita huimauksen ja kivuntapaisen epämääräisen olon alavatsassa, sillä ne ei ole jokapäiväisiä vaivoja, vaan joitakin kertoja viikossa. Hän sanoi, että kyllä varmaan, miksei voisi, mutta että hän siirtää asian hoitajalle, joka soittaa mulle hetkisen päästä. Kului taas jonkin aikaa ja sihteeri soitti uudelleen, että hän puhui hoitajalle ja he päätti siirtää asian lääkärille, joka katsoo sen huomenna (perjantaina) ja soittaa mulle sitten.

Perjantaina hypistelin puhelinta vähän väliä ja koetin pitää sitä niin, että kaupungissakin ollessa kuulen jos se soi. Meni reilusti iltapäivään, kun puhelu Taysista tuli. Langan päässä oli hoitaja, (ei ole ensimmäinen kerta kun lääkärin pitäisi soittaa, mutta sieltä soittaakin joku muu tai sitten puhelu tuleekin päivän tai monta päivää myöhemmin kuin on sovittu…) joka oli pahoitteleva. Hän sanoi ymmärtävänsä, että mulla on suuri huoli, mutta että hän nyt lukee mitä lääkäri on kirjannut. Ja lopputulos oli sitten se, että musta on just otettu TT-kuva (tammikuun 20. päivä), mulla on tosi hyvä syövänestolääke, (Tadex 20mg) ja kolme kuukautta on tosi lyhyt aika syöpäkontrollien välissä. Että mitään ei nyt aikaisteta. Että edes syöpäantigeenin ottaminen ’ei kerro mitään’, ja että mun pitäis kokeilla Panadolia, kylmäpussia selkään ja mennä fyssarille. Vaikee sanoo mikä mun fiilis oli puhelun jälkeen! Tosi epämääräinen, epäuskoinen ja vähän sellanen petetty olo.

Muuten oon ollu hyvin aktiivinen tällä viikolla. Vesijumpannu, uinu ja vesijuossu, istunu ainakin neljä kertaa kahvilassa, käyny pari kertaa lounaalla hyvissä ravintoloissa, tavannu tärkeitä ihmisiä, hengaillu kartanolla (oon myös edistynyt, enkä pelkästään hengannu), sekä tehny suunnitelmia ja hankintoja työhuoneen suhteen. Oon myös tutkinu kartanoa, tehny havaintoja ja päässy kurkistamaan esim vinttiin! Teen lähipäivinä näistä tarkempia postauksia, sillä kartanon (ja työhuoneen) suhteen taitaa olla aikamoista kiinnostusta. Ja mulla on jo kasa kiinnostavia kuvia ’ennen ja jälkeen’ eli esim 1800-luvulta ja nykypäivästä. Olen siis yrittäny kuvata kartanon sisällä samoissa kohdissa, joissa on joskus aiemminkin kuvattu. Ja arvatkaas; kartanossa on kuin onkin oma kummitus tai jopa useampi. En ole vielä törmännyt häneen tai kuullut mitään, mutta muut ovat ja se on ollu hirmu kiinnostava kuulla.