Taas puhun vain bloggerin tarjoamista blogipohjista, muita en ole kuunaan kokeillut. Ja vastaus kysymykseen on, että on ja ei. Peruskäyttö pitää tietysti opetella rauhassa ja kokeilemalla, mutta sitten kun tulee joku päivitysongelma, niin hermot pinkeytyy saman tien, jos ei satu oleen diginatiivi. Mutta niistäkin yleensä selviytyy kunnialla, kun vetää henkeä muutaman kerran ja googlettelee ongelmaa. Eikä niitä siis tule edes kerran vuodessa.
Blogitekstin luominen on yllättävän aikaa vievää puuhaa! Ensin pitää joko miettiä aihe ja otsikko ja sitten miettiä kuvat. Tai toisinpäin. Tokihan blogia voi pitää ilman kuviakin, mutta mulle kuvat on tärkeitä. Oikeestaan kuvien kanssa menee ehkä eniten aikaa, kun ensin ne pitää tarkoin valita, sitten mahdollisesti muokkailla (jota en ite kylläkään tee, paitsi todella harvoin hiukan rajaan tiukemmaksi) ja sitten ne ladataan blogiin ja valitaan että missä koossa ne näkyy ja mihin kohtaan tekstiä ne tulee. Mulla on tapana julkaista kuvia melko niukasti, paitsi jos postaan jotain matkakuvia. Mutta mulla on sellanen fiilis, että jos postaan vaikka 40 kuvaa, niin kukaan ei jaksa niitä katsoa, eli parempi pysytellä pienemmissä määrissä.
Tekstin aihe voi joskus olla kinkkinen keksittävä, mutta yleensä juttua alkaa pulputa päästä, kunhan vaan avaa koneen ja alkaa kirjottaa. Ei tarvii olla niin justiinsa, vaan voi jutustella rennolla otteella. Tekstin pituus voi vaihdella ja tyylikin voi vaihdella, eli sinänsä stressiä ei niistä kannata ottaa. Täällä tekstin luontipohjassa on mahis laittaa tekstiin linkkiä, kuvaa, videoo, vaihdella fonttia, fonttikokoa, kursivoida, lihavoida, alleviivata, yliviivata… eli ihan nää peruskommervenkit mitä kaikissa tekstin luontijutuissa varmaan on. Mutta liikaa niitä ei mun mielestä kannata käyttää ainakaan samaan aikaan, ettei näkymästä tule rauhaton sillisalaatti.
Tärkeää on kirjata jokaiselle postaukselle ’tunniste’ (siihen on oma kenttä täällä luontipohjan oikeassa laidassa), koska se auttaa googlettajia löytämään sun tekstin. Sillä esim mun ’Littoisten lintuneidit’ on löytyneet uskomattoman monta kertaa ja samoin ’Ikaalisten Finlayson’. Ja mitä enemmän ne löytyy, sitä enemmän google niitä tuuppaa näkyville - tai näin mä oon ainakin ymmärtänyt. Se tunnistesana näkyy myös valmiin postauksen alareunassa esim tämän tekstin kohdalla on sana ’blogimaailma’. Jos en keksi mitään erityistunnistetta, kirjotan että ’mietteitä’.
Blogin pitäjä voi myös päättää saako kaikki nähdä blogin vai onko se vain kutsuttujen lukijoiden katsottavissa. Samoin voi päättää saako kaikki kommentoida ja jos saa, niin haluatko ite ensin tarkistaa kommentin ennen kuin päästät sen julki. Tähän saakka mä oon luottanu lukijoihin sen verran, että oon antanu kommenttien mennä suoraa julki, enkä niitä vahdi sen kummemmin. Mutta musta on tärkeää vastata kuitenkin, vaikka sitten pienellä viiveellä, jokaiselle. Mä ajattelen niin, että jos sielä joku äityy kiusaamaan tai jotain törkeyksiä kirjoittelemaan, niin se kertoo siitä kommentoijasta ja on hänen häpeänsä, ei mun. Ainut mistä oon tarkka, niin mitään henkilökohtaista en halua kommenteissakaan näkyvän - esim oikeaa nimeäni tai muuta vastaavaa. Ne kommentit poistan välittömästi. Olen täällä Thilda ja that’s it.
Mulle blogin pitäminen on helppoa. Olen jo vuosia katsellut maailmaa sen ajatuksen kautta, että saisko tästä hyvän kuvan blogiin tai tulisko tästä kelpo tekstiaihe blogiin. Ja joka päivähän näitä ei tarvii kirjotella, vaikka julkaisuja joka päivä olisikin, koska täällä voi tehdä luonnoksia niin paljon kuin sielu sietää. Voi tehä valmiita tekstejä vaikka kuukaudeksi eteenpäin ja sit vaan klikata ne julki sellasena päivänä kuin tahtoo. Blogin ero muihin somejulkaisuihin on hitaus, pysyvyys ja se, että ne näyttää juuri sellaselta kuin itse haluat! Esim face muutti postausnäkymää joitakin vuosia sitten yllättäen ja mua suututti tosi paljon, kun harkitut itse luodut näkymät muuttui rumiksi, eikä siihen voinu mitenkää ite vaikuttaa.
Jos tuntuu, että sulla on jotain intoa kirjottaa, niin mä kyllä suosittelen blogia. Saahan sen sitten jättää tauolle, jos into hiipuu syystä tai toisesta. Mäkin oisin voinu jäädä tauolle syöpädiagnoosin jälkeen, mutta päätinkin ryhtyä bloggamaan entistä kiivaammin. Enkä ole hetkeäkään katunut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti