No nyt on käyty toisen kerran psykiatrisella hoitajalla! Se eka käynti kaks viikkoa sitten oli niin hyvä, että se kantoi hyvällä tavalla tänne asti, etenkin kun nyt ei ole tullut mitään uusia negatiivisia asioita elämän millään alueilla vastaan. Vaikka tiedän, että jos paskaa satais niskaan, niin romahtaisin taas hyvin nopeesti aika pohjamutiin. Se on ihan ällistyttävää miten ihmiset saattaa tulla tässä munkin tilanteessa selittään jotain niin murskaavaa paskaa päin naamaa, ettei mitään järkee. Oon siinä sit huuli pyöreenä ja aivot lyö tyhjää, kun en vaan voi käsittää miten se empatian ja jo normaali hyvän käytösen puute voi olla niin mittavaa. Tänään puhuin tämmösistä asioista sen hoitajan kanssa, en niinkään syövästä, kuten viimeksi. Koin siellä käynnin edelleen aivan mahtavaksi ja sain positiivisuutta ja voimaa häneltä taas matkaani.
Vein myös takin ompelimoon. Mä löysin yks päivä Nextiilistä jonkun vanhan pöytäliinan, jonka kangas oli vanhaa Tampellan Metsovaara-kangasta ja siinä oli samaa väriä kuin takissakin. Ompelija kehittelee siitä nyt jotkut hauskat paikat takin hihoihin ja kylkiin molemmille puolille. Ja koska olen aina semmonen innostuja, niin suunnittelin jo parin muunkin takin ja muutaman vintagemekon viemistä hänelle seuraavaksi. Yks kerrallaan toki vaan, mutta kuitenkin. En oo ikinä aiemmin vieny mitään ompelijalle, mutta suutarin palveluita oon käyttäny 30 vuotta. Ois myös jotain koruja, jotka kaipais korjaamista ja sitä harkitsen sitten myöhemmin joskus. Yhteen mumman vanhaan käsilaukkuun mä ompelutin uuden vuorikankaan kerran suutarilla. Sen stoori löytyy
täältä. Mä oon sitä mieltä, että aina ei tarvii ostaa uutta, vaan vanhaa pitää voida korjata. Ja sepä tuo myös töitä pienyrittäjille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti