Mun toppatakki hajos. Se, jonka teetin mittojen ja omien toiveiden mukaan Kongaamossa muutama vuosi sitten. Sen hihojen ja kylkien kankaat kului hiuki jo pari vuotta sitten, mutta nyt kainaloon repes iso palkeenkieli. Harmittaa! Takki on kallis, kaunis, lämmin ja tykkään siitä kaikin puolin. Siks oon harkinnu, että veisinkö sen ompelijalle, jos se osais vaihtaa vaikka hihojen päällykankaat tai jotain. Ite oon akuutissa sodassa ompelukoneiden kanssa, niin etten ees yritä tehdä takille mitään omin päin. Korjaaminen on paras ekoteko, niin että senki takia ompelija on harkinnassa. Voi olla, että käyn ostamassa UFFilta tai Nextiilistä jonku vanhan verhokankaan, joka sopis hihojen uudeksi materiaaliksi.
Mutta koska pakkasta oli viikonloppuna yhä noin 15-20 astetta, niin pukeuduin Ruotsin armeijan harmaaseen sarkatakkiin, koska en viittiny minkkiturkissakaan kaupoille lähtee. No eikös siitä takista sit kimmahtanu nappi irti ihan noin vaan! Nyt pitää jo ihan oikeesti pohtia, että mitä sitä seuraavaks pistäis päälle. (Napin osaan ommella kyllä itekin, en vaan ehtinyt vielä.) Toppatakkeja on vielä yksi; äidiltä peritty, mutta ei mikään kovin tyylikäs. Lähinnä lumitöitä varten pidän sitä kaapissa. Sitten on yksi 50-luvun diagonaalitakki (taksinkuljettajantakki käsittääkseni), jota en tosin oo pitäny kymmeneen vuoteen ainakaan. Se on ollu mulla 35 vuotta. Ja on myös pari ohuempaa villakangastakkia ja yksi vuoriton villakangastakki. Sekä pari lyhyttä ja aika tiukkaa vintagetakkia, joiden alle ei mahdu paksua villapaitaa. Että periaattees takkeja on, mutta ei kovin kylmille säille tarkotettuja kuitenkaan. Voihan pahvi. Täytyy ehkä kattoo oikeesti käytännöllinen talvitakki UFFilta lähiaikoina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti