Musta tuntuu, että pään sisällä kuohuu paljon nyt. On suunnitelmia ja unelmia ja kaikenlaista. Sitähän vois istua kädet ristissä koko elämänsä ja voivotella, että voi kun olis sitä ja tätä, voi kun tulis muutos, voi kun olis rahaa, mutta se ei johda mihinkään, se vaan tuhlaa kallisarvoista aikaa. Se vaan ankeuttaa elämää lisää. Mä uskon, että ensimmäinen askel kohti uusia tuulia on oma päätös. Sen jälkeen aivot alkaa suhtautua asioihin eri tavalla, huomaamaan mahdollisuuksia, joilla toteuttaa unelmansa. Siitä alkaa prosessi, joka vie päämäärään. Ja sen mä itekin koin, kun voivottelin vuosikausia, että voi kun asuisin Lielahden kartanossa, (tiedättehän, sillee ärsyttävän katkeran surkeena, että en mä kuitenkaan ja voi voi sentään) kunnes päätin, että NYT musta tulee osa heidän yhteisöä, otan heihin yhteyttä ja yhtäkkiä mä olen nyt siellä! Eikä vaadi rahaa paljonkaan. Mun työpisteen vuokra on 40€. Paljon enemmän mä säästin jo siinä kun vaihdoin liittymää syyskuussa ja kun lopetin päivittäisten energiajuomien ostamisen viime toukokuussa. Mulla on ne rahat ja paljon enemmänkin.
Nyt mulla on unelmana saada kartanosta vähän kartanomaisempi (pois ne ankeet martelat ja muut liian kolkot toimistohuonekalut) ja roudata huoneeseen muutamia antiikkihuonekaluja. Ei haittais yhtään, jos siellä olis vaikka sohva, divaani, nojatuoli, keinutuoli, kirjoituspöydäntuoli ja pieni pyöreä kahvipöytä, sekä pieni kirjahylly. Ei välttämättä kaikkia, mutta osa ainakin. Mulle tärkeintä siellä on keskittymisrauhan lisäksi oikea fiilis. Muutenhan oliskin ihan sama jos olisin perustanu työpisteeni vaikka kelan aulaan. Mä tarviin mun projektiin juuri tämän paikan ja sinne hyvän fiiliksen!
Mä myös suunnittelen uutta kivaa käyntiä Helsingissä lähikuukausina, taiteeseen perehtymistä (koska se on jääny vähälle nyt alkuvuodesta), kylpyläkäyntiä, paljon uimahalleja, kahviloita, lounaita, kenties drinkkejäkin? Kaikkea kivaa ja kaunista ennen kaikkea! Miehen kanssa retkeillään asuntoautolla varmaan aika lailla ja sekin innostaa mua ihan hirveesti! Ylipäätään oon kääriny hihat sellasten asioitten suhteen, että ’tuoki pitäis joskus’… ja niitä juttuja on kyllä kaikilla läjittäin! Esim se, että vein takin ompelijalle. Sit katoin muitakin vaatteita sillä silmällä, että se mitä en ite osaa, niin vien hänelle. Tai että käyn läpi romppeitani ja mietin mihin mitäkin tuuppaan. Kuten ne Punkmuseon lahjotukset!
Mä oon hirveän innostunut kaikesta tämmösestä! Ehkä aikaa puuttuu eniten, mutta sekin on vähä järjestelykysymys; vähemmän netissä roikkumista - enemmän aikaa esim lukea kaikkia ihania kirjoja. Ja tokihan mä tiedostan sen, että syöpätilanne voi ryöpsähtää koska tahansa kaaokseksi, mut just nyt en halua kauheen aktiivisesti edes ajatella asiaa. Syöpä on muutenkin ollu mun mielessä joka ikinen päivä aamusta iltaan kesäkuusta -23 lähtien. Kuristaisin sen jos se olis joku olento. Mutta siitä huolimatta ja etenkin sen takia mä teen nyt niin paljon kaikkee kivaa, kuin vain suinkin keksin ja ehdin. Tehkää tekin! Elämä on lahja, elämä on seikkailu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti