Vihdoin, vihdoin meillä on asuntoauto! Vanha oli niin nahistunut ja räjähtänyt, ettei sillä saanu enää ajella ja sen tilalle toisen ostamista on ooteltu ja vatvottu kaks ja puol vuotta. Ne uudet asuntoautot on aivan sairaan kalliita, kalliimpia ku monen talo, joten se nyt lähtökohtasestikin oli poissa vaihtoehdoista. Meille riittää kaksin ajellessa hyvin pieni auto, mutta oikea vessa siinä pitää olla, eli mikään pakuun rakennettu matkakämppä ei oikeen toimi meille. Sängyn paikka ohjaamon päältä alas oli myös ehdoton edellytys uudelle autolle. Olis hyvä kun olis mikrolle tila, sillä me ei olla yhtään innokkaita kokkaileen autossa. Ja telkku täytyy saada kätevästi johonkin, jotta sitä voi katella sohvalta ja sängystä. Ihan hirveesti ei tykätä niistä kääntyvistä etupenkeistä, mutta nyt täyty taipua siihen.
Me ollaan nyt hiki hatussa pakattu vanhaa autoa, ennen ku se haetaan pihasta huitsin nevadaan. Menee ehkä jollekin ’tee-se-itse’-tyypille. Ollaan tykätty siitä paljon, mut nyt myös tää uus tuntuu tosi kotoisalta ja kivalta. Mutta semmonen juttu tässä nyt on, että jos kuvittelet että purat jonkun tuotteen joka on pakattu hyvin tiiviisti tehtaalla laatikkoon, niin aivan varmaan sä et ikinä saa sitä mytättyä takas siihen samaan loodaan, niin sama nytte; jos purat kamat vanhan auton kaapeista, niin ei ne sen uuden auton kaappeihin asetu mitenkään päin. Ei siis mitenkää. Kaapit on ihan erilaisia, niitä on eri määrä, ne on eri paikoissa ja niiden mitat on eri. Ollaan löydetty mittaamaton määrä kertakäyttölautasia (no niitä me mielellään autossa käytetäänkin), mutta myös aivan järjetön määrä kertakäyttömukeja ja -laseja! Yli 10 pötköä, miettikääs sitä. Ja niitä me ei kauheesti käytetä yleensä, paitti nyt on pakko jonkun aikaa. Myös haarukoita, veittiä ja lusikoita oli ärsyttävän paljo. Eihän niillä voi ees kunnolla syödä!
No semmosta kaikkee ylläriä on löytyny vanhan auton kaapeista ja nyt yritetään jotenkin asettua uuteen autoon ees osan kanssa. Tosi kiva miettiä minkälaisia pikkuretkiä me kesemmällä sillä sit tehdään. Olis tosi ihana körötellä Norjaan taikka Viroon, mutta katotaan miten se onnistuu, kun miehen lomat on aina vähä kortilla. Yks pieni viikonloppureissu sillä on nyt tehty ja yllätyttiin sen kodikkuudesta ja lämpimyydestä. Sänky oli mukava ja jääkaappi tilava. Toki pikkuruisia huonojaki puolia löytyi; vessan lavuaarin luona ei ole mitään paikkaa mihin laskea edes hammasmukia. Ei peilikaappia tai hyllyä tai edes lavuaarinreunaa. Tosi kummallista! Ja vesipumppu on joku perhanan nuhapumppu, jolla ei pysty edes vessaa vetämään kunnolla. Pientä fiksausta siis. Olishan se magee testata vaikka vuoden ajan muutamaa kymmentä autoa ja sit niiden huomioiden pohjalta teettää oma. Lottovoittoa odotellessa.
1 kommentti:
Asuntoautot on kuin liikkuvia nukketaloja, kaikki kivasti käsillä, kaikelle on paikkansa eikä liikaa tilaa ole. Kävisi minulle, mutta mies on niin suurpiirteistä sorttia, että siltä jää kaikki juuri siihen mihin käsistään laskee, takaisin paikalleen ei mene mikään. En siis jaksaisi pyöriä tavaran keskellä ja siivota jatkuvasti kaikkea sinne mihin kuuluvat, pysyn mieluummin talossa, missä sekamelskalle on tilaa. 😉 Kivoja kilometrejä ja hienoja maisemia uudella autolla! Pikku-A
Lähetä kommentti